torstai 27. helmikuuta 2014

Paprikaa ja purjoa purkkiin

Tänään kylvin paprikaa ja purjoa. Parina kesänä on ollut paprikaa ja minusta se on yllättävän helppo viljellä. Satoa on saanut ihan mukavasti, tosin loput paprikat on pitänyt syksyn tullen viedä sisälle kypsymään. Laitoin tulemaan 3 sorttia:




Gourmet; tämä on oranssi paprika, josta sanotaan että on kääpiölajike ja sopii ruukkukasvatukseen.
Minä olen kasvattanut sitä kasvihuoneessa. Tekee hyvänkokoisia ja hyvänmakuisia hedelmiä.




 



Californian Wonder; tämä on punainen paprika. Sopii kasvatettavaksi kasvihuoneessa tai ulkona lämpimässä paikassa. Minä olen kasvattanut kasvihuoneessa.



 
Ja sitten kylvin vielä kaupasta ostetun kotimaisen punaisen paprikan siemeniä. Tätäkin olen kasvattanut pari vuotta ja siemenet ovat itäneet hyvin (siemenet on siis kaivettu paprikan sisältä). Lajike ei siis ole tiedossa, mutta hyvänmakuisia paprikoita tekee.



 Purjosta kylvin lajiketta Titan. Tämä on aikainen lajike ja tekee melko pitkät varret.

Nyt sitten vain odotellaan itämisen ihmettä. On se vaan jännää hommaa; joka päivä pitää käydä kurkkimassa, onko jotain itämistä tapahtunut ja se suuri ilo sitten kun mullasta jotain pilkistää.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pajusiili ja ihan oikeakin

Syksyn tullen minulla on tapana harrastaa jonkin verran pajunpunontaa. En osaa oikeaa pajunpunontatekniikkaa vaan käytän ns. kaaospunontaa, jossa pajuja punotaan sikin sokin sinne tänne.

Viime syksynä aloitin pajusiilin teon ja nyt päätin sitten saada tämän valmiiksi, jotta siili pääsee pihalle kevään tullen.
Näin netissä oikealla pajunpunontatekniikalla tehdyn siilin ja halusin sitten kokeilla mitä sais aikaiseksi omalla tyylillä.


         


Tämä on siis tehty mutu- (minusta tuntuu) tekniikalla.

Ensin tein tällaisen munanmuotoisen kehikon, johon sitten punoin pajuja pohjaksi.







Sitten aloin täyttää tikuilla: ensin pohjaan pitempiä tikkuja vaakasuoraan vatsaksi











 ja sitten selkäpuolelle tikkuja pystyyn.


Tikut ensin kuivatin (tuoreet olis kuivuttuaan olleet liian löysässä). Jouduin silti käyttämään paikoitellen kuumaliimaa, jotta tikut pysyis paikoillaan.





Tästä tuli aika hyvänkokoinen siili, pienemmässä olis ollu vähemmän työtä.

Sitten vain pihalle kevään tullen.








Pikkusiili laatikossa uinumassa
Ja tässä sitten ihan oikea siili.

Tykkään siileistä ja niitä on kesäisin aina muutama kappale pihalla pyörinyt.

Viime syksynä kokeilin sitten ensimmäistä kertaa ruokintaa.

Ruokailemassa kävi kolme siiliä ja sitten lokakuussa löytyi vielä pikkusiili (kuvassa) ruokailukopista.

Se oli niin pieni, ettei olis luonnossa selvinnyt ja se pääsikin jatkohoitoon.

Pari yötä vietti meidän pesuhuoneessa.

Söpö kaveri.



torstai 13. helmikuuta 2014

Talvetushuoneen inventaario

Meillä on varastohuone, jossa säilytetään ylimääräistä rompetta ja siellä olen myös talvettanut kasveja. Lämpötila on siellä talvella noin +5 astetta, mutta kovalla pakkasella lämpö voi laskea n. +1:een. Varastossa on ikkuna, joten siellä on valoakin. Aluksi talvetin siellä muutamaa pelargoniaa, mutta vuosien varrella kasvien määrä on lisääntynyt.

Eilen kävin katsastamassa tilannetta. Siistin ja samalla leikkasin kasveja. Tavallisesti olen tehnyt leikkauksen maaliskuun korvilla, mutta nyt sitten hoidin asian alta pois.

Tilanne näytti ihan hyvältä. Pelargoniat olivat hengissä, vaikkakin ränsistyneen näköisiä. Verenpisarat olivat aikalailla kaljuja, mutta niihin pitäisi puhjeta keväämmällä uusia alkuja. Muutama ruusunjuurakko näytti myös vihreältä.

Kuva on otettu siistimisen jälkeen. Kuvassa ei ole kaikki kasvit.









Iloisesti yllättynyt olen, että keijunmekko ja verbenat näyttävät myös olevan hengissä. Kokeilin talvettaa myös markettaa, miljoonakelloa ja siniviuhkaa, mutta niissä ei ollut elonmerkkejä.

Joulun jälkeen ostin puoli-ilmaiseksi pari jouluruusua ja ne odottavat siellä ulosistutusta. 
Muutamassa ruukussa on myös kelta-apinankukkaa. Niistä ei oikein saanut selvää mikä on tilanne, mutta on kyllä hyvä lähtemään juurenpalasista kasvamaan. 

Viime keväänä kylvin ensimmäistä kertaa timjamia ja se menestyikin hyvin. Syksyllä vein sen talveksi varastoon talvehtimaan ja näytti nyt aikalailla vihreältä. Myös rosmariini on talvehtinut varastossa jo useamman vuoden. Amppelimansikka näyttäs myös selvinneen hengissä.


Muutaman kerran olen talven kuluessa käynyt hieman kastelemassa. Toukokuussa kasvit pääsevät vähitellen totuttelemaan jälleen ulkoilmaan.


perjantai 7. helmikuuta 2014

Sinisarja



Kaupoissa tähän aikaan kulkuni käy siemen- ja "mukula"hyllyjen kautta. Mukulahyllystä äkkäsin sinisarjan ja heräs innostus kokeilla kasvattaa sellainen.



Kukkakaupassa olen nähnyt sinisarjaa leikkokukkana ja kasvitieteellisessä puutarhassa näin ruukussa, ruukussa olikin tosi muhkeaksi kasvanut. Minusta sinisarjassa on ihanansiniset kukat.





Sinisarjahan on monivuotinen kukka, mutta se ei talvehdi ulkona, vaan tarvitsee viileän paikan talvehtimiseen. Kukkimista saa odotella varmaan ainakin pari vuotta, jos ei enemmänkin. Vähän pitemmänpuoleinen projekti, mutta on mielenkiintoista kokeilla miten tämän kanssa käy.





Pakkauksen mukaan istutus pitäisi tehdä maaliskuussa, mutta istutin jo viikko sitten, kun oli jo vihreät alut.








Tässä viikko sitten istutettuna.















Ja tässä tänään kuvattuna, kasvua on jo tapahtunut.





 



Ilokseni huomaan saaneeni uusia lukijoita!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Räsymattoja

Minulla on ollut vuoden päivät mattojen kudonta työn alla. Tosin keväällä ja kesällä en kutonut pätkääkään, mutta tuossa syystalvella jatkoin taas ja nyt tällä viikolla otin kudokset pois.
Loimea on 25 metriä ja se ei mahdu kerralla kudottuna tukille, joten pitää puolessa välissä katkaista.

Räsymattoja on hauska kutoa. Kuteet on minun lapsuudenkodista, missä entisaikaan kudottiin paljonkin räsymattoja. Minäkin silloin pienenä tyttönä opettelin ja siitä kait se on kiinnostus tähän hommaan jäänyt.
Kuteita ei ostettu, vaan kaikki leikattiin itse vanhoista vaatteista. Minäkin niitä silloin leikkelin ja nyt kun olen vanhoja kudekeriä käyttänyt, niin huomaan joistakin, että tämä taitaa olla minun leikkaamani kun on epätasaista jälkeä. Muistoja herättävää puuhaa! Samaten joskus tulee mieleen jonkin kuteen kohdalla, että "hei mullahan oli pienenä tälläinen yöpaita" tai "tämä on äidin mekosta".

Tätä ylläolevaa tein kaksi "samanlaista". Tarkoitus on laittaa ne vierekkäin, niin saa tavallaan yhden leveän maton.


Itseleikatuissa kuteissa on se ongelma, että samanlaista väriä ei yleensä ole kovin paljon. Olenkin tehnyt niin, että yhtä mattoa kohti olen jakanut kudekerät kahtia ja siten saanut maton molempiin päihin samaa väriä (siis jos haluaa, että matto on symmetrinen).


Olen kutonut kolmella kuteella yhtäaikaa, siis kolmella eri värillä. Minusta tällä tavalla saa hyvin sekoitettua värejä keskenään.

Tästä lyhyemmästä sinisävyisestä yritin tehdä samantapaista kuin pitempi sinisävyinen, mutta siniset värit alkoi jo käydä vähiin.

Ja sitten vielä tällainen pätkä kynnysmatto. 

Vielä on noin 13 metriä loimea odottamassa kutojaa. Saapa nähdä milloinka on valmista.