maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lintujen karkotusta

Marjat ovat kypsymässä pensaissa ja sen myötä myös lentäviä marjavarkaita taas liikenteessä. Aiemmin olen pääasiassa käyttänyt rastasverkkoja, mutta ne ovat minusta työläitä laittaa ja poistaa.  Siilien vuoksi olen sitonut verkon helmat ylemmäs oksiin kiinni. Myös lintuja tahtoo jäädä loukkuun. Siksi olenkin pohtinut muita torjuntakeinoja. Ja olisi mukava käydä hakemassa päivittäin tuoreita marjoja ilman verkkorumbaa.

Nyt sitten sain vihiä hirvensarvensuolasta, jonka pitäisi karkottaa lintuja.

Hirvensarvensuolaa saa apteekista, asiasta tarkemmin täällä:

Pussissa oleva jauhe jaetaan kolmeen 0,5 litran pulloihin, jotka täytetään vedellä. Pullot upotetaan maahan marjapensaiden väliin. Pulloista haihtuu nestettä, jonka hajun pitäisi karkottaa lintuja.


Ei ollut puolen litran pulloja, joten käytin litran pulloja, laitoin kuitenkin 5 dl vettä. Suurennin suuaukkoa, jotta haju pääsisi hyvin tulemaan.

Pullot ovat nyt muutaman päivän olleet käytössä. Rastaita on kyllä lennellyt, mutta en osaa oikein sanoa, ovatko käyneet näissä "pullopensaissa". Verkkoja en ole nyt laittanut ollenkaan.



Lisäksi väsäsin linnunpelättimen, mutta linnut taitaa pitää tätä hupijuttuna.

Rouva Räpsyripsi


 Ripottelin myös muita "pelottimia" marjamaalle.

Tämä (keskikuva) oli uusi niksi minulle: limukkapullosta pohja pois, korkki jätetään ja laitetaan killumaan kepin päähän. Ei sanottu, mikä tässä pelottaa; oisko ääni joka tulee kun tuuli kolkuttaa pulloa keppiä vasten vai jotain heijastusta??   Lisäsin vielä videonauhan pätkiä.


Herukoita on neljää sorttia: punaista, mustaa, valkoista ja vihreää. Linnut tuntuvat eniten olevan punaisten kimpussa. Mutta mustaa ja valkoistakin maistellaan. Vihreät tuntuu saavan olla rauhassa.



Mansikat meillä on amppeleissa ja amppelit roikkuu tuuletustelineessä. Näitä en ole suojannut mitenkään ja saavat olla kutakuinkin rauhassa.

Ehkä roikkuminen suojaa linnuilta


Aamiaistarvikkeita


Kaikenlaisia konsteja on keksitty lintujen karkottamiseen. Olisikin mukava kuulla millaisia keinoja olette käyttäneet ja onko niistä ollut apua.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Unikkohöperyyttä

Olen täysin hurahtanut unikoiden monivivahteiseen kauneuteen. Viime kesänä kylvin pioniunikot pussista ja syksyllä keräsin siemenet talteen. Keväällä kylvin sitten "omaa tuotantoa". Kun en ollut varma itävyydestä, nakkelin siemeniä reippaasti multaan. Itävyys olikin hyvä ja pikku-unikoita oli hyvin tiheässä ja vieri vieressä. Ensialkuun harvensin ronskisti nykäisemällä tuppaita sieltä täältä. Ja lopuksi harvensin maltillisemmin. Tuloksena oli silti tiheä taimikko, kun en raaskinut hirveän harvaksi nyhtää. Kovien rankkasateiden myötä osa menikin sitten ihan lakoon. Mutta kukkivat onneksi silti. Päivittäin kävin etsimässä erilaisia kukkia ja kuvaamassa. Nyt runsain kukinta alkaa olla ohi, muutamat mattimyöhäiset vielä availee kukkiaan.


Tässäpä pioniunikoiden kuvasatoa.




































Lempparini taitaa olla hento liila (4. kuva) tai sitten kerrottu valkoinen (5. kuva), en osaa päättää kumpi.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Riesatatar

Tattaren oikea nimi on suomentatar. Sanotaan myös syystattareksi, koska saa syksyllä punertavan värin.



Kermanvalkoinen kukinto on ihan kaunis.



Toisesta tattaresta päätin viime syksynä päästä eroon, koska oli vallannut liikaa elintilaa itselleen.  Ei muuta kuin varret poikki ja lapiohommiin.



Homma osoittautuikin aika kinkkiseksi, juurakko oli valtava ja paksu kuin mikä.

Tässä palanen juurakosta.

Pieni kaivinkone olisi ollut paikallaan. Hyppimistä lapion päällä, vääntämistä ja kaivamista. Pikkuhiljaa sain tulosta aikaseksi.

Kottikärryt täyttyi monta kertaa.

Aina vain löytyi lisää juurakonosia.



Yritin tarkaan kerätä juurenpätkät pois, ettei tatar alkaisi uudestaan kasvamaan. Vaan kuinkas kävikään. Jo keväällä pilkisteli uusia alkuja samalle paikalle kylvämieni unikoiden seassa. Lähes päivittäin olen nyppinyt pikkutattaria pois.

Sitkeä kasvi, nimesinkin riesatattareksi.



Kumpikohan voittaa taistelun, suomentatar vai Gitta?

Toinen suomentatarpehko alkoi aikoinaan kasvamaan itsestään. Nurmikosta pilkisti ensin pari vartta ja kesä kesältä kasvi on laajennut ja on nyt tämän kokoinen.

Ilmeisesti mullassa olleesta juurenpätkästä lähtenyt kasvamaan.

Tatar on nurmikon keskellä, joten ruohonleikkurilla voi kurittaa ja hallita laajenemista. Saa vielä jatkaa eloaan. On hyvä näkösuoja ja kauniskin.










tiistai 5. heinäkuuta 2016

Ihana varjolilja

Sain tämän varjoliljan sipuleita tädiltäni pari vuotta sitten. Viime kesänä ei vielä kukkinut kunnolla, mutta nyt on mukavasti kukkia.


Minusta on ihanaa saada kasveja tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta.
 Niillä on oma erityinen arvonsa.


Kukka on hauskanmuotoinen.


Taivaalta on tullut vettä välillä rankasti. Varjoliljoilla on onneksi tukeva varsi, joten ovat tanakasti pystyssä. Osa muista kukkasista lojuu pitkin pituuttaan penkeissä :(  Eipä ole tarvinnut kastella.