Kermanvalkoinen kukinto on ihan kaunis.
Toisesta tattaresta päätin viime syksynä päästä eroon, koska oli vallannut liikaa elintilaa itselleen. Ei muuta kuin varret poikki ja lapiohommiin.
Homma osoittautuikin aika kinkkiseksi, juurakko oli valtava ja paksu kuin mikä.
| Tässä palanen juurakosta. |
Pieni kaivinkone olisi ollut paikallaan. Hyppimistä lapion päällä, vääntämistä ja kaivamista. Pikkuhiljaa sain tulosta aikaseksi.
| Kottikärryt täyttyi monta kertaa. |
Aina vain löytyi lisää juurakonosia.
Yritin tarkaan kerätä juurenpätkät pois, ettei tatar alkaisi uudestaan kasvamaan. Vaan kuinkas kävikään. Jo keväällä pilkisteli uusia alkuja samalle paikalle kylvämieni unikoiden seassa. Lähes päivittäin olen nyppinyt pikkutattaria pois.
| Sitkeä kasvi, nimesinkin riesatattareksi. |
| Kumpikohan voittaa taistelun, suomentatar vai Gitta? |
Toinen suomentatarpehko alkoi aikoinaan kasvamaan itsestään. Nurmikosta pilkisti ensin pari vartta ja kesä kesältä kasvi on laajennut ja on nyt tämän kokoinen.
| Ilmeisesti mullassa olleesta juurenpätkästä lähtenyt kasvamaan. |
Tatar on nurmikon keskellä, joten ruohonleikkurilla voi kurittaa ja hallita laajenemista. Saa vielä jatkaa eloaan. On hyvä näkösuoja ja kauniskin.