tiistai 9. elokuuta 2016

Nauhusbaari

Perhosia, kimalaisia ja muita pikku surraajia on piisannut lapinnauhuksessa. Olen ottanut lähemmäs sata kuvaa ja suurin osa on mennyt roskakoriin. Perhosia ja pörisijöitä on hankala kuvata, kun liikkuvat lähes koko ajan. Sain kuitenkin muutamia kunnollisiakin.


Ihastuttava neitoperhonen

Käänsin kuvan vaakatasoon, jotta näkee neitokaisen tässäkin asennossa.

Lapinnauhus tuntuu olevan erityisessä suosiossa. Taitaa olla meidän pihan paras perhoskasvi.

Nokkosperhonen

Ja muita baarivieraita.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kukkaisa Mo i Rana

Kävimme Norjan puolella autoilemassa ja pari päivää vietimme Mo i Ranassa. Aikaa oli myös jalkautua kaupungille kävelemään. Silmäni  tietysti huomioivat heti monenlaiset värikkäät kukkaistutukset. Useimmissa istutuksissa oli käytetty reippaasti erilaisia kukkia. Jonkun mielestä saattaa näyttää jopa liiankin rohkealta värileikiltä. Mutta minun mieleeni nämä olivat.






Sävy sävyyn



Värikästä



Kuin köynnös



Iloinen laari



Hempeää, reunassa vaaleansinistä lobeliaa.



Kiva tuo hopeanvärinen reunuskukka. Mikähän lienee? Ei mahda olla hopealehti.



Etureunassa koristekaalta.



Tässä ollaan järjestyksessä.






Iloista sekamelskaa, keskellä risiini?


Googlasin ja on risiini. Erittäin myrkyllinen. Suomessa en ole nähnyt tätä.



Tätä keltaista kukkaa oli paljon istutuksissa.



Taitaa olla rusokki. Pirteä.






Ja mikähän mahtaa olla tämä? En ole ennen nähnyt. Oli käytetty mm. aidanteena teiden varsilla.



"Kukassa" on kuin punaiset terälehdet, jonka keskellä musta marja.



Laitanpa vielä kuvan  kaupungin vanhasta osasta, jossa oli maakattoisia taloja.


Tällainen maakatto olisi hauska toteuttaa jossain pienessä mittakaavassa, esim. roskakatoksessa.



keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kotona jälleen

Viikon reissun jälkeen palasimme kotiin ja tein pikaisen tarkastuskierroksen pihalla.

Gladiolukset olivat nupulla lähtiessä ja nyt osa oli täydessä kukassa.


Kukkia on vain kahdenlaisia; keltaisia ja


keltaoransseja, vaikka pussin kuvassa oli muitakin värejä.

Tämä on minusta kivanvärinen.


Samassa astiassa on myös itsekylvettyjä samettikukkia:



Tämä on hauska.






Sitten päädyin tutkimaan keväällä lahjaksisaamaani miniruusua. Alkukesästä istutin sen isompaan ruukkuun ja leikkasin kuihtuneet kukkavarret pois. Nyt on alkanut uudestaan kukkimaan, mutta kukat ovat huomattavasti suuremmat kuin alkuperäiset. Mistähän moinen muutos johtunee?




Seuraavaksi suunnistin tarkistamaan marjapensaiden tilannetta. Ja yllätyin, kun punaiset viinimarjat olivat tyystin kadonneet,  muutama hassu marja roikkui siellä täällä.  Odotin sentään enemmän olevan jäljellä.

Ei marjan marjaa näkyvissä, täällä ovat rastaat juhlineet.

Eipä ollut hirvensarvisuolasta apua. Eikä muistakaan lintujen pelättimistä. Pitänee ensi kesänä palata verkkojen käyttöön punaherukoiden osalta.
Mustia ja vihreitä herukoita on kuitenkin kerättäväksi, valkoisiakin löytyy.


Karviaiset ovat ainakin vielä saaneet olla rauhassa, vaikka marjat ovat hyvin näkösällä.




Vihannespuolella avomaan kurkkua syötäväksi, pääsevät salaattiin.

'Market More'


Itsekylväytyneet orvokit kukkivat parhaillaan.



Myös keijunmekko on päässyt kukinnanassa vauhtiin. Ostin taimena puutarhalta, kun omat kylvökset olivat niin kitukasvuisia.



Heinäkuu on kääntynyt elokuuksi, mutta vielä on kesää jäljellä, ainakin haluan uskoa niin. Toivottavasti tulee aurinkoisia päiviä.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lintujen karkotusta

Marjat ovat kypsymässä pensaissa ja sen myötä myös lentäviä marjavarkaita taas liikenteessä. Aiemmin olen pääasiassa käyttänyt rastasverkkoja, mutta ne ovat minusta työläitä laittaa ja poistaa.  Siilien vuoksi olen sitonut verkon helmat ylemmäs oksiin kiinni. Myös lintuja tahtoo jäädä loukkuun. Siksi olenkin pohtinut muita torjuntakeinoja. Ja olisi mukava käydä hakemassa päivittäin tuoreita marjoja ilman verkkorumbaa.

Nyt sitten sain vihiä hirvensarvensuolasta, jonka pitäisi karkottaa lintuja.

Hirvensarvensuolaa saa apteekista.

Pussissa oleva jauhe jaetaan kolmeen 0,5 litran pulloihin, jotka täytetään vedellä. Pullot upotetaan maahan marjapensaiden väliin. Pulloista haihtuu nestettä, jonka hajun pitäisi karkottaa lintuja.


Ei ollut puolen litran pulloja, joten käytin litran pulloja, laitoin kuitenkin 5 dl vettä. Suurennin suuaukkoa, jotta haju pääsisi hyvin tulemaan.

Pullot ovat nyt muutaman päivän olleet käytössä. Rastaita on kyllä lennellyt, mutta en osaa oikein sanoa, ovatko käyneet näissä "pullopensaissa". Verkkoja en ole nyt laittanut ollenkaan.



Lisäksi väsäsin linnunpelättimen, mutta linnut taitaa pitää tätä hupijuttuna.

Rouva Räpsyripsi


 Ripottelin myös muita "pelottimia" marjamaalle.

Tämä (keskikuva) oli uusi niksi minulle: limukkapullosta pohja pois, korkki jätetään ja laitetaan killumaan kepin päähän. Ei sanottu, mikä tässä pelottaa; oisko ääni joka tulee kun tuuli kolkuttaa pulloa keppiä vasten vai jotain heijastusta??   Lisäsin vielä videonauhan pätkiä.


Herukoita on neljää sorttia: punaista, mustaa, valkoista ja vihreää. Linnut tuntuvat eniten olevan punaisten kimpussa. Mutta mustaa ja valkoistakin maistellaan. Vihreät tuntuu saavan olla rauhassa.



Mansikat meillä on amppeleissa ja amppelit roikkuu tuuletustelineessä. Näitä en ole suojannut mitenkään ja saavat olla kutakuinkin rauhassa.

Ehkä roikkuminen suojaa linnuilta


Aamiaistarvikkeita


Kaikenlaisia konsteja on keksitty lintujen karkottamiseen. Olisikin mukava kuulla millaisia keinoja olette käyttäneet ja onko niistä ollut apua.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Unikkohöperyyttä

Olen täysin hurahtanut unikoiden monivivahteiseen kauneuteen. Viime kesänä kylvin pioniunikot pussista ja syksyllä keräsin siemenet talteen. Keväällä kylvin sitten "omaa tuotantoa". Kun en ollut varma itävyydestä, nakkelin siemeniä reippaasti multaan. Itävyys olikin hyvä ja pikku-unikoita oli hyvin tiheässä ja vieri vieressä. Ensialkuun harvensin ronskisti nykäisemällä tuppaita sieltä täältä. Ja lopuksi harvensin maltillisemmin. Tuloksena oli silti tiheä taimikko, kun en raaskinut hirveän harvaksi nyhtää. Kovien rankkasateiden myötä osa menikin sitten ihan lakoon. Mutta kukkivat onneksi silti. Päivittäin kävin etsimässä erilaisia kukkia ja kuvaamassa. Nyt runsain kukinta alkaa olla ohi, muutamat mattimyöhäiset vielä availee kukkiaan.


Tässäpä pioniunikoiden kuvasatoa.




































Lempparini taitaa olla hento liila (4. kuva) tai sitten kerrottu valkoinen (5. kuva), en osaa päättää kumpi.