Aurinkokennovalaisimia

Tänä syksynä innostuin kokeilemaan ensimmäistä kertaa aurinkokennovalaisimia (kun niitä sai edullisesti).

Ensimmäinen hankinta olivat nämä pylvään nokassa olevat lyhtyvalaisimet. 

Tämä on hankinnoista toimivin ja ledit tuntuvat latautuvan pilviselläkin säällä ihan hyvin. Valaisimet ovat kylläkin talon etelä-puolella, että oiskohan silläkin merkitystä.

 Ainoa asia mikä harmittaa on se, että en hoksannut ostaessa näiden olevan valkoisia led-valoja. Nyt kun olen asiaan paremmin pertehtynyt, olen huomannut olevan erilaisia led-värejä.

Seuraava ostos olikin sitten nämä pyöreät led-valaisimet.

Nämä ovat aika keltasävyisiä, tykkään näiden lämpimästä sävystä.

Nämä sijaitsevat talon pohjois-puolella ja välillä olen vienyt ne talon etelä-puolelle aurinkoon latautumaan. Tuntuu ettei pohjois-puolen valo aina riitä. Nämä olivat kyllä halpoja, joten eivät ehkä ole kovin laadukkaita.

Mutta nättejä ovat minusta.

Sitten päädyin ostamaan vielä kivenmurikan muotoiset led-valaisimet. Nämä sijoitin pieneen kivikkoon.

Näissä on lämminvalkeat ledit ja latautuvat kohtalaisen hyvin länsi-puolella. 

Nämähän eivät valaise oikeastaan mitään, paitsi lyhty-valaisimet jonkin verran, mutta ovat kivoja koristeita pimeässä. Tänään ei varmaankaan latausta paljon tapahdu, sillä vettä tulee kuin hanat olisivat taivaassa auenneet. Tosi harmaa päivä, syksy on selvästikin tullut. Mutta nyt voikin alkaa nauttia kynttiläilloista sisällä. Tunnelmallista viikonloppua!

Vielä tuli kauniita päiviä

Onpa ollut ihanaa kun aurinko on taas hellinyt. Ihan kesävaatteilla on tarennut ulkonakin puuhastella. Kaikenlaisia pörriäisiä ja perhosia on lennellyt ja vieraillut kukkasissa. Tänään näin tämän kesän ensimmäisen neitoperhosen. Onneksi oli kamera lähistöllä ja pääsin ikuistamaan tämän kaunokaisen. Nokkosperhosia lenteli myös, samoin jokin vaalea perhonen (sitruunaperhonen kenties?).

Koreat on värit tällä perhosella.

 Neitoperhonen käväisi pelakuun kukassa...

 ...mutta hän tuntui tykkäävän samettikukista.

Sinisievikeistä taas kuvaa, olen aivan ihastunut näihin "sinislmiin" joita avautuu uusia päivittäin. Roikkuu myös kivasti parvekelaatikosta.

Oliskohan kukkakärpänen tämä tässä?

Amppelikukat ovat vasta nyt parhaassa kukassaan. Elokuun lämpimät säät antoivat vauhtia kukintaan.

Karjalanneito, jonka kasvatin pistokkaista keväällä. Senkin takia kukinta myöhässä.

Alennusmyynnistä ostin kesällä reppanan siniviuhkan. Istutin isompaan amppeliin, kanankakkaa lannoitteeksi ja näyttää tykänneen toimenpiteistä.

Amppeliverenpisara on kukkinut vasta parisen viikkoa. Tämä on viimekesältä ja talvetettu. Talven jälkeen oli surkeasssa kunnossa ja elpyminen vei melkein koko kesän. Myös kirvat vaivasivat alkukesästä.

 

Alushameiset verenpisaran kukat ovat kauniita, myös nuppu on söpö pallo.

Pistokkaasta kasvatettu verenpisara aloittelee kukintaa.

Tänä keväänä en itse kylvänyt keijunmekkoja ollenkaan ja talvetettu ei herännyt henkiin. Onneksi sain kuitenkin mekon taimia ja nyt olis kukkia tulossa vielä runsaasti.

Keväällä kylvetyt tuoksuherneet itivät huonosti ja kituivat alkukesän kylmyydessä. Nyt nekin ovat päässeet kukkaan asti. Ohikulkiessa vieno tuoksu kantautuu nenään :)

Vielä näyttäs lämmin sää jatkuvan. Nauttikaamme näistä kesäisistä syyspäivistä!

Vesimelonin kohtalo

Vesimeloni kasvoi hyvää vauhtia ja hedelmä oli jo kehittymässä. Vieruskaveri ei alkanut tuottaa hedelmää ollenkaan. Siis tämä oli ainokainen.

Vesimeloni 'Sugar baby'

Sitten eräänä aamuna melonin lehdet roikkuivat velttoina ja ajattelin kasvin saaneen kylmää yöllä. Mutta toisen melonin lehdet olivat aivan normaalit ja aloin tutkia tapausta tarkemmin. Sitten huomasinkin varren vioittuneen.

Oikealla varsi, vasemmalla tukikeppi.

Toiveikkaana laitoin hedelmälle tueksi verkkopussin, että jospa vielä kuitenkin kasvaisi ja varren ei tartte kannatella painoa. Mutta kasvi kuihtui kuihtumistaan ja lopulta tulos oli tämä.

Kuollut mikä kuollut.

Otin noin nyrkinkokoisen hedelmän ja halkaisin sen.

Minimeloni

Ihan näyttää vesimelonilta ja maistuikin siltä. Ehkä yritän vielä ensi kesänä uudelleen.......  Viime kesänä melonit kuoli jo taimivaiheessa ja nyt kuitenkin pääsin jo näin pitkälle.

Jk. Kirvat tuntui tykästyneen vesimeloniin. Niitä sai olla useaan otteeseen suihkuttelemasssa mäntysuopaliuoksella. Niitä levisi sitten myös paprikoihin ja tomaatteihin. Niistä olenkin poistanut paljon kirvaisia lehtiä.

Sinisarja ja outo surraaja

Helmikuussa 2014 istutin sinisarjan juurakon ja silloin näytti tältä.

Kesän 2014 aikana juuret täytti purkin ja istutin isompaan astiaan.

Sinisarja vietti talven varastossa ja kesällä upotin sen purkkeineen päivineen kukkapenkkiin. Vähän niinkuin unohdin koko kasvin ja elokuun alussa muistin, että tällainenkin kasvi on olemassa ja menin sitä lähemmin tarkastelemaan. Ilokseni huomasin kukkavanoja olevan tulossa :)  Toin sitten enemmän aurinkoiseen paikkaan ja nyt ovat kukat auenneet.

Tähän on itsestään kasvanut myös orvokki; sopii tuohon oikein hyvin.

Tämä kukinta oli kyllä mukava yllätys. Tällaiset asiat ovat pieniä ilonaiheita puutarhailijan elämässä. Istutusvaiheessa luin jostain, että kukintaan voi mennä parikin vuotta. Minusta tässä on ihanan siniset kukat. Jotenkin sinisen sävyiset kukat kiehtovat minua, sinisessä löytyy paljon eri sävyjä ja vivahteita.

Tällainen outo surraaja ilmestyi yhtenä päivänä kukkasia tutkimaan. En muista, että olisin aiemmin nähnyt tällaista. Minun hyönteistuntemus on kyllä huonoissa kantimissa, tunnistan lähinnä kimalaiset ja perhoset.

Kaverilla oli pitkä "kärsä" jonka hän työnsi kukan nieluun.

Hän oli kooltaan aika kookas, sanoisinko pikkurillin kokoinen.

Tässä nyt näkee siivet jotenkin. Siivet kyllä vispasi koko ajan.

 Hän imi mettä lennosta. En huomannut, että olisi laskeutunut kukille.

Välillä hän käväisi muissakin kukissa, mutta ne eivät kelvanneet vaan palasi aina verbenoihin.

 

Että mikähän mahtaa tämä kaveri olla??

Kesäkukkien kesä

Kesäkukatkin näyttävät nyt elokuun myötä puhjenneen kunnolla kukkaan. Aiemmin kesällä olivat aina sateen ja tuulen pieksämiä ja surkean näköisiä. Kyllä se tämä lämpö ja aurinko piristää niin kasveja kuin ihmismieltäkin. Päivän mittaan käyn aina tarkastuskierroksella ja samalla nappailen kuvia tulevan talven piristykseksi.

Keväällä esikasvatin sisällä vain samettikukkia. Tässä isosamettikukkia. 

Ryhmäsamettikukkia ja kaverina kelta-apinankukkaa. Apinankukan talvetus ei oikein onnistunut, mutta alkuja löytyi sen verran, että tällainen pieni puska muodostui.

 

Ryhmäsamettikukkaa parvekelaatikoissa. Kaveriksi kylvin suoraan parvekelaatikkoon sinisievikkiä. Nämä samettikukan siemenet voitin arvonnassa Taimia ja ituja -blogista.

Minusta on ihanan sininen tämä sinisievikin kukka.

Sinisievikkiä kylvin myös kasvihuoneessa tähän ruukkuun aikaistaakseni vähän kukintaa.

Nämä verbenat olivat viime kesänä amppeleissa ja talvetin niitä viileässä varastossa. Keväällä olivat niin surkeita, että meinasin jo heittää menemään, mutta istutin sitten kokeeksi kaikki samaan ruukkuun ja kanankakkaa sekaan ja hyvin lähtivät sitten kuitenkin kasvuun. Nyt on jo paljon kukkia.

Nämä parvekelaatikossa olevat verbenat ostin kaupasta pikkutaimina.

Vaaleanpunakukkainen onnenapila on talvehtinut myös varastossa. Kaveriksi laitoin sisällä kituneen valkeakukkaisen onnenapilan, näyttää heränneen henkiin.

Verenpisarat ovat viettäneet talvet myös varastossa. Näitä on useampikin ja talvetustilat alkaa käydä ahtaiksi, joten ehkä pitäisi luopua muutamasta samankukkaisesta. Tekisi mieli kyllä hankkia erikukkaisia......Ehkä pitää alkaa keksiä lisää talvetustiloja.......

Kesän alkupuolella näissä viihtyivät kirvat, joita olen häätänyt mäntysuopasuihkeella. Nyt näyttää häätö vähitellen tepsineen. 

Nämä uuden guinean liisat ostin alesta. Nämä viihtyvät aamuauringossa.

Miljoonakellon ostin myös, oli ruukussa ja istutin sen sitten amppeliin. Tässä amppeilissa oli viime kesänä kelta-apinankukkaa ja näköjään on jäänyt juurenpala, josta sekin on ponnistanut pienen alun.

Keväällä kylvin myös piiankieltä ensi kertaa. Tykkään tästä.

Krasseja kylvin keväällä kasvihuoneeseen. Pensaskarasseista vain yksi iti ja sekin myöhemmin kuoli. Nämä kanarianköynnöskrassit iti paremmin ja kiipeilevät nyt ulkona lankoja pitkin korkeuksiin. Kunhan ei nyt vain halla veisi kun kukinta on parhaimmillaan.

Suoraan penkkiin kylvin vielä alkukesällä silkkikukkia ja nyt kun tarkastelin penkkiä huomasin vasta ensimmäisen kukan. Nuppuja on kyllä paljon, jospa ehtisi vielä ennen pakkasia kukkia.

Nämä elokuun aurinkoiset lämpimät päivät ovat kyllä olleet ihania, korvausta kesä- ja heinäkuusta.
Lähdenpä taas pihalle.