lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pikkuisia keijunmekkoja

Viime kesänä minulla oli ensimmäisen kerran keijunmekkoa ja tykästyin siihen kovasti. Jaksoi kukkia pakkasiin asti. Nimikin on ihastuttava, samoin kuin itse kasvi: viininpunaiset verholehdet muodostavat mekon, jonka alta roikkuu tummanviininpunainen varsinainen kukka.

Nämä keijunmekot kylvin helmikuun puolivälissä omista siemenistä ja pikkuiset ovat nyt noin kuukauden ikäisiä.

Nämä ovat nyt koulintavaiheessa ja pääsevätkin tänä viikonloppuna omaan yksiöön.

Viime keväänä ostin kaupasta pussillisen keijunmekon siemeniä. Ohjeen mukaan en peitellyt siemeniä, mutta vain yksi siemen iti ja sekin kuoli pian. Ostin sitten kesällä puutarhalta keijunmekkoja ja otin niistä viime syksyllä siemeniä. Epäilytti vähän, että olivatkohan siemenet ennättäneet valmistua: olivat sellaisen pallon sisällä joten niitä ei päässyt näkemään. Kuivasin sitten pallukat ja nyt keväällä rapistelin sieltä siemenet irti.
Itävyys oli tosi hyvä (nyt jopa peittelin siemenet ohuella hiekkakerroksella); ainakin puolet olen jo harventanut kylvöastiasta pois.

Pitääkin jo ruveta keksimään erilaisia istutuspaikkoja näille mekoille kesäksi. Keijunmekon voi laittaa amppeliin tai se voi kiivetä tukea myöten ylöspäin. Viime kesänä minulla oli toinen amppelissa ja  toinen kiipeilemässä. Kiipeää itsekseen tosi hyvin, jos on mihin tarttua kiinni. Keijunmekon voi  myös talvettaa viileässä paikassa. Minulla amppelissa ollut mekko on talvehtinut viileässä varastossa ja näyttäs ainakin vielä olevan hengissä ainakin osittain.

Sen huomasin, että liian aurinkoisessa paikassa amppelissa olleen keijunmekon lehdet alkoivat punastua. Tässä mekko kiipeilee idän puolella  ja lehdet ovat vihreät.

Keijunmekko yhdessä päivänsinen kanssa.
 

2 kommenttia:

  1. Onpa kaunis. Aina siemenpussien ohjeet eivät toimi, mutta kokemus on paras opettaja.

    VastaaPoista