Pääsiäishiihto

Eilen kävimme Rokualla hiihtämässä. Sää oli hiihtämisen kannalta liian lämmin, +6, se teki ladun pehmeäksi ja raskaaksi hiihtää. Muuten sää oli hyvä, puoliaurinkoinen :)

Reitti kulki kansallispuistoalueen läpi.

Rinnettä alas...

 ja toista ylös.

Reitin varrella oli pitkiä, paksuja ja vanhoja mäntyjä.

Pääsiäisateria laavulla.

Suoaluettakin mahtui mukaan. 

Hiihtoretki venyi iltaan asti.

Tänään on lepopäivä. Katsoin juuri Yle Areenasta Pohjoisen puutarhoissa -sarjasta ensimmäisen jakson. Sarja alkoi vastikään.  Mukavaa, että on tehty puutarha-sarja Pohjois-suomestakin :)


Helmikuussa hankin krookus-istutuspaketin ja krookukset ehtivät nipin napin kukkaan viimeiseksi pääsiäispäiväksi (unohtuivat juurrutuspaikkaan liian pitkäksi aikaa).

 Mutta hyvä näinkin :)

Talvetushuoneessa

Eilen tein tarkastus-siivouksen talvetushuoneessa. Muutaman kerran olen siellä talven aikana käynyt hiukan kostuttamassa kasveja. Mutta nyt työnnyin sinne saksien ja leikkurien kanssa.

Nuutuneet ja kärsineet olemukset odottivat elvytystoimenpiteitä.

 Tässä  kuvia  parhaiten talvehtineista siistimisen jälkeen:

Nämä pelakuut näyttävät parturoinnin jälkeen ihan virkeiltä,

 vasemmalla tavallinen ja oikealla tuoksupelargoni.

Kaksi isointa verenpisaraa vaikutti ihan kuolleilta,  mutta näissä pisaroissa pilkottaa onneksi vihreitä alkuja.

Viime syksynä ostin hortensian loppualesta sillä mielellä, että jos saisi menemään talven yli. Ja ilokseni se onkin talvehtinyt hyvin. On peräti kaksi kukka-aihettakin tulollaan.

Viime kesänä kasvattamani laventelit eivät ehtineet tämän isommiksi kasvaa, mutta ovat kuitenkin hengissä. Toivottavasti tänä kesänä ehtisivät kukkaan asti.

Vaaleanpunakukkainen onnenapila puskee kalpeanvihreitä versoja. 

Nämä ruusut sain joitakin vuosia sitten tuoda talven alta kotiini silloiselta työpaikaltani. Aika paljon oli kuivuneita versoja, mutta uusiakin on tulossa.

Muratitkin ovat vielä hengissä.

Muutama pelakuun pistokas lähdössä sisälle juurtumaan.

Näyttäähän täällä nyt vähän siistimmältä ja vielä mahtuu itsekin jotenkuten kulkemaan seassa. Lopuksi kasvit saivat vesiannoksen.

Tete-narsissit toinkin sitten ulos terassille nauttimaan auringonpaisteesta. Lämmintäkin oli +5.

Nuppuja näkyvissä! Tästä tuli niin keväinen olo!

Risteytyssiemenet multaan

Reipas vuosi sitten kokeilin marraskuun kaktuksien pölytystä ja se onnistuikin mukavasti.

Nyt oli sitten aika alkaa kylvöhommiin. Siemenpallukka (hedelmä) olikin jo ihan hyvänkokoinen.

Avasin sen pituussuunnassa terävällä veitsellä.

Tämä on vaaleanpunaisesta kaktuksesta, joka on pölytetty valkoisella.

Pyyhkäisin siemenet talouspaperiin. Netistä löysin ohjeen, jonka mukaan siemenet on hyvä puhdistaa hedelmälihasta esim. hieromalla niitä talouspaperiin.  Mutta siemenet olivat niin pieniä, että hankalaa se oli.

Sitten rapstuttelin siemenet irti talouspaperista kylvömultaan.  Kylvöstä ei peitetä, sillä siemenet tarvitsevat valoa itääkseen. Nyt sitten odotellaan, tapahtuuko itämistä.

Toisen pallukan jätin vielä roikkumaan kaktukseen. Ajattelin ensin katsoa miten tämä idätys sujuu.


Pölytin samaan aikaan myös valkoisen kaktuksen punaisella, mutta kaktus alkoi kuihtumaan syksyllä ja laitoin oksan vesilasiin pelastaakseni sen.

Vielä hengissä

Ihmeen hyvin pärjäsi siinä ja helmikuun lopulla istutin sen lopulta multaan.  Saa nyt kasvaa jonkin aikaa, toivon että siemenpallukallekin tulisi vähän enemmän kokoa.

Varttuneempia piikkikukkia

Minulla on muutamia piikkikaktuksia, joilla on ikää joitakin vuosia. Olen lykännyt niiden mullanvaihtoa, kun tuntuu vaivalloiselta niiden piikkien takia. Mutta nyt päätin tarttua toimeen.
Ensimmäiseksi otin käsittelyyn piikkipötkylän, en tiedä hänen oikeaa nimeään.

Laitoin myös aitauksen, jotta pysyy paremmin suorassa.

Välttääkseni piikkejä kiedoin froteerätin pötkylän ympärille ja rätistä vetämällä (hanskat kädessä) sain kasvin vedettyä pois ruukusta. Piikit ovat sen verran vahvoja, että pelkät käsineet eivät riitä käsittelyyn.

Samalla periaatteella vaihdoin mullan tälle isopiikkiselle kaktukselle. Olen pohdiskellut, että voisikohan tämä olla se vanhapoika??

Tällä ei  ole piikkejä vaan jonkinlaisia nystyröitä. Ei ole hajuakaan, mikä hän lienee. Oli pikkurillin kokoinen kun ostin, nyt lähentelee puolta metriä.

Hoikka kepakko, tarttee jotain mihin nojata.

Tämä lienee jokin syyläkaktus. En ruvennut vaihtamaan multaa, koskapa näyttää olevan kukkanuppuja tulollaan.

Tästä kaktuksesta irtoaa herkästi pallukoita ja ne lähteävät hyvin kasvuun, kun vaan pistää multaan.

Nuppua pukkaa

Ja sitten vielä tällainen yksilö, joka on alkanut tummumaan yläosasta. Voikohan kaktuksilla olla tarttuvia tauteja?  Tämä on kyllä erillään muista, saapa nähdä miten hänen käy...

Oiskohan tullut kasteltua liikaa?

Pikkuisia piikkikukkia

Kaksi vuotta sitten helmikuussa kylvin kaktuksen siemeniä ja viime keväänä koulin itäneet taimet (juttu täällä). Nyt oli sitten aika siirtää jokainen pikkukaktus omaan "yksiöönsä". Olen kerännyt erilaisia pikkuruukkuja operaatiota varten.

Yllättävän hyvin ovat menestyneet tähän asti.

Hankin myös kaktuksille tarkoitettua multaa.

Laitoin toiseen käteen vanhan mokkahanskan, jolla tartuin kaktuksiin ja toisella kädellä lapoin multaa. Ja omia "yksiöitä" alkoi kertyä.

Urakka on valmis. Ruukut eivät riittäneet, joten jouduin keksimään ruukun korvikkeita lopuille taimille. Multa riitti juuri ja juuri.

Piikkikukka-armeija

Äkkiseltään katsottuna tässä näyttäs ulkonäön perusteella olevan muutamaa erilaista lajia. Näitä piikkisiä kaktuksia kutsutaan aavikkokaktuksiksi.

Viikkokatsaus

Ensimmäiset taimivauvat ovat putkahtaneet mullasta päivänvaloon.
Orvokit itivät yllättävän nopeasti, reilussa viikossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen orvokin esikasvatusta.

Sarviorvokki 'Admiration', tällä on "orvokinsiniset" kukat

Hentoisia keijunmekon alkuja. Siemenet ovat itsekerättyjä viime kesän keijunmekoista. Itäminen on hidasta (samaan aikaan kylvetty kuin orvokit).

Eräästä L-kaupasta löysin tällaisen krookus- istutuspakkauksen. Mukana on multakin. Laitetaan 10 päiväksi viileään juurtumaan ja sitten otetaan lämpöön ja päivänvaloon. Nyt sitten odotetaan kukintaa.

Krookuksia keväänkaipuuseen

Lintukantakin on elpynyt sitten pihabongauksen. Tinttejä on parhaimmillaan ollut parikymmentä.

Keltasirkkuja on ilmestynyt muutama yksilö, käyvät nokkimassa lintulaudoilta tippuneita jyviä.

Punatulkkuja on näyttäytynyt pitkin talvea muutama kappale, nyt herran seurassa on  myös vähemmän korea rouva.

Kaunis pari

Jyväsyötin on saanut hauskan lippalakin. Kauranjyvät eivät tahdo oikein maistua, kun on auringonkukansiemeniä tarjolla.  Mutta välillä aina joku käy etsimässä parempaa syötävää jyvien joukosta ja jyvät saavat kyytiä. Mutta onpahan sitten keltasirkuille, fasaaneille ja pupuille maassa syötävää.  Tosin vain yksi fasaaniherra on käväissyt silloin tällöin.

Orava on myös löytänyt lintulaudan antimet. Hän on vikkelä liikkeissään.

 Syöminen sujuu vauhdikkaasti, auringonkukan kuoret vain lentelevät maahan.

Tällaisia uutisia tällä kertaa. Niin, ja kylvinhän minä viikolla kelloköynnöstä, purjoa ja vihanneskrassia.

Sinnittelijöitä

Sisällä talossa on talvea viettänyt muutama viimekesäinen kukkija. Surkeaan kuntoon ovat menneet, mutta vielä näyttäisivät hengissä olevan.

Kuvissa vasemmalla on nykytilanne ja oikealla viime kesän kukintaa.


Karjalanneidosta kuihtuivat kaikki versot, mutta nyt on alkanut pukkaamaan uutta vihreää. Kesällä kukki ihan mukavasti, vaikka kukinta venähtikin syyskesään (kasvatin pistokkaista). Olisi kiva, jos tämä voimistuisi ja kukkisi ensi kesänäkin.

Ehkäpä tämä pelakuu kukkii vielä ensi kesänäkin. Tykkään tästä vähän erikoisemmasta väristä.

Tämän pelakuun kasvatin pistokkaasta viime kesänä ja ehti tehdä kaksi kukkaa syksyllä.  Nyt on kuitenkin vielä virkeänä, joten jospa ensi kesänä saisi nauttia koko kesän kukinnasta. Tällä on tummanpunaiset kukat. Juurella näyttäs olevan vielä hengissä hopeaputoustakin.

Valkoinen pelakuu ei viime kesänä paljoa kasvanut, mutta teki kuitenkin muutaman kukan.

Verenpisara on yksi lemppareistani, koska se jaksaa kukkia talon pohjoispuolellakin. Surkeassa kunnossa on  nyt, mutta ilmeisesti kuitenkin hengissä, koska uutta vaaleanvihreääkin näkyy. Näitä on kaksi amppelia ja toivon kovasti, että selviävät. Tässä on minusta ihanat palleromaiset kukat.

(Purppura?)vaula on viimekesäinen aleostos. Oli aika ränsistynyt ostovaiheessa, elpyi sitten lannoitekastelulla muttei kerinnyt enää kunnolla kukkia. Syksyllä istutin siitä pistokkaita ihan kokeilumielessä ja olen iloisesti yllättynyt, että ovat vielä hengissä. Emokasvi on talvetushuoneessa, hengissä sekin. Vaulaa minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut, joten mielenkiinnolla odotan, mitä näistä ensi kesänä tulee.

Onneksi valon määrä lisääntyy koko ajan. Sinnitelkää kasvisissit vielä jonkin aikaa.

Joskus olen miettinyt, että onko kaikenlaisten kasvien talvettamisyrityksissä mitään järkeä?  Keväällä sais uusia ja virkeitä kasveja, eikä tarvis elvyttää talven kuihduttamia reppanoita. Olen myös ajatellut, että jos pitäytys vain pelakuiden ja verenpisaroiden talvetuksessa. Mutta homma tahtoo paisua tässä talvetushommassa niinkuin kylvöhommissakin :D

Huomenna on ystävänpäivä.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille viimekesäisten silkkikukkien kera!