Risuamppeli ja kimppukehikko

Koivunrisuja piisaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä risuamppelin.

Tässä valmis amppeli odottaa ulkona kesää. Jostain pitää vielä kehittää kannattimet.

Amppelin teko ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin.

Ensin tein risuista pitkää pötkylää lisäämällä siihen aina risuja. 

Sidoin pötkylän kätköistä löytämälläni kuparilangalla.

  (Olisin voinut käyttää normaalia ohutta sidontarautalankaa,

 mutta lankaa menee paljon ja hyvin ajoi asiansa jämä-kuparilankakin). 

Pötkylän pään sidoin tiukalle tullalle rautalangoilla. 

(Ihan kuin olisi toukkia nuo koivun urvut) :D

Homma etenee samoin kun risupesän teossa: pötkylää kierretään ympyräksi

 ja  sidotaan tiukasti rautalangoilla paikalleen. 

Samalla ympyrää levennetään.

 Rautalankoja joutuu lisäämään amppelin levetessä.

Tältä näyttää sivusta katsottuna.

Välillä pitää tehdä lisää pötkylää ja taas kierretään

 niin kauan kuin saavuttaa halutun korkeuden.

Tällä valmiilla pötkylällä oli minusta helpompi tehdä risuastia,

 kuin sillä, että sidotaan ja samalla lisätään risunippuja.

********

Ostin tulppaaneja ja päätin kokeilla tehdä niille kimppukehikon risuista.

 Risuista sidoin ympyrän.

 Lisäsin risuja myös ristikoksi ympyrän keskelle.

 Tein suunnilleen maljakon kokoisen.

 Pyörittelin, kunnes tuntui asettuvan hyvin 

ja kiinnitin kehikon teipillä maljakkoon.

  Sitten asettelin tulppaanit kehikkoon ja lisäsin myös

 muutaman koivunoksan.

Hyvin tulppanit asettuivat kehikkoon ja pysvät siinä ilmavasti.

Hyvää viikonloppua!

Bongausta ja tunnistusta

Eilen sunnuntaina harrastin bongausta iltapäivällä. Kuvat ovat bongaustunnilta.

Lintuja kävi syömässä kohtalaisesti, 

 joinakin päivinä on ollut huomattavasti enemmän.

 Keltasirkut ovat vakiovieraita.

Punatulkkujakin on käynyt melkein päivittäin.

Hömötiainen ilmestyi pitkastä aikaa sopivasti juuri bongausaikana.

Hömötiaisen kaverina pikkuvarpunen. Pikkuvarpusia näyttäs olevan vähemmän tänä talvena liikenteessä.

Talitiaiset tykkäävät siementalipötkylästä. Samoin sinitiaiset, niitä ei kumma kyllä tunnin aikana näkynyt ainuttakaan, vaikka muuten ovat vakiovieraita.

Pakkasta oli bongauspäivänä -25 astetta.

Ja bongaustulos: keltasirkku 10 kpl, punatulkku 4 kpl, talitiainen 3 kpl, pikkuvarpunen 1 kpl ja hömötiainen 1 kpl.



Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen olen tunnistanut 3 uutta lajia:
eilen bongaamani hömötiainen

6.1. närhi

4.1. urpiainen

Kuva on todella huono kun ikkunan läpi kaukaa otettu, 

mutta siihen tulokseen tulin, että urpiainen kumminkin olisi kun
 katselin myös muita otoksia.

Risuilua

Risutöitä on valmistunut muutama.
Pesuhuoneessa olen näitä väkertänyt, sieltä on helppo siivota roskat pois.

Iso risukranssi valmistui joulun jälkeen. 

Tähän voisi ensi jouluna laittaa joulu/kausivalot ja ripustaa ulos johonkin seinälle.

Tämä oli aika helppo tehdä: risunipusta ensin ympyrä, johon sidoin sitten oksanippuja.  Oksat jätin pitkiksi, jotta kranssiin tuli runsautta.

Kokeilin myös risupesän valmistamista.

Ohjeen mukaan kiedoin risuista aluksi pienen ympyrän, johon kiinnitin rautalangat.

Sitten risunipulla kierretään ympyrää, risut kiristetään paikalleen kahdella rautalangalla (joita on tässä vaiheessa kolmessa kohtaa, myöhemmin pesän levetessä lankoja joutuu lisäämään).

Kun nippu alkaa loppua, liitetään mukaan uusia risuja.

Myös reunaa aletaan nostamaaan ylöspäin. 

Kierroksia jatketaan niin kauan, että saavutetaan haluttu korkeus. 

Kokeilin, että pesään mahtuu pienehkö ruukku.

Valmis pesä, kippo, ruukku tai miksi tätä haluaakaan nimittää.

Tähän voisi laittaa keväällä vaikka helmililja-  tai narsissiruukun.

Nordkapp

Hammerfestista suuntasimme kohti Nordkappia.

 Vielä on matkaa.

 Tunnelin suu häämöttää.

 Sisään kolmisen kilometriä pitkään tunneliin.

 Tämä Skarvbergin tunneli oli minusta pelottava;  ahdas, pimeä ja märkä.

Nordkapp-tunneli vie mantereelta Mageroyan saarelle, missä Nordkapp sijaitsee.
Tätä tunnelia hieman jännitin etukäteen, kun on noinkin pitkä ja meren alla 

syvimmillään 212 metrissä.

Mutta tämä Nordkapp-tunneli oli tilava ja valoisa, ei pelottanut
oikeastaan ollenkaan.

Vajaan seitsemän kilometrin jälkeen koittaa päivänvalo.

 Hauska saari matkan varrella.

Tie on kapea ja mutkainen.

 Norkappiin oli matkalla henkilöautojen lisäksi matkailuautoja, busseja,

 moottoripyöriä ja pyöräilijöitäkin.

 Perillä!

 Matkailukeskus, jossa on näyttelyitä, elokuvateatteri, ravintola, kahvila, baari ja matkamuistomyymälä (ainakin nämä).

 Norjan kuningas Oscar II vieraili täällä 1873.

Takana näkyvä niemenkärki Knivskjellodden on hieman pohjoisempana kuin Nordkapp.

Pohjoinen jäämeri.

Näköalatasanne.

Maapallomonumentti, joka on paikan symboli. 

Tämä on myös "virallinen" kuvauspaikka, jossa ihmiset kuvauttavat itsensä 

 (me myös),  sinne oli välillä oikein tungosta.

Näkymiä toiseen suuntaan.

Paikalle tulleet pyöräilijät laittoivat telttansa pystyyn tänne.

Jäämerta piisaa silmänkantamattomiin....

Valkoinen pilkku meressä on purjevene.

Maailman lapset -monumentti, jonka ovat tehneet seitsemän lasta

 eri puolilta maailmaa.

Äiti ja lapsi -veistos.

Sää oli jälleen mitä mainioin ja hellettä oli Nordkapisssakin.

Matka oli mieleenpainuva, kerran elämässä kokemus

 (tuskinpa tänne tulee toiste lähdettyä).

Tässä linkki, josta pääsee katsomaan mitä Nordkapissa tapahtuu:
Nordkapp

Seuraavana päivänä käänsimme auton keulan takaisin Suomea kohti.

Rajan ylitimme Karigasniemellä.