sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Nordkapp

Hammerfestista suuntasimme kohti Nordkappia.



 Vielä on matkaa.



 Tunnelin suu häämöttää.



 Sisään kolmisen kilometriä pitkään tunneliin.



 Tämä Skarvbergin tunneli oli minusta pelottava;  ahdas, pimeä ja märkä.




Nordkapp-tunneli vie mantereelta Mageroyan saarelle, missä Nordkapp sijaitsee.
Tätä tunnelia hieman jännitin etukäteen, kun on noinkin pitkä ja meren alla 
syvimmillään 212 metrissä.



Mutta tämä Nordkapp-tunneli oli tilava ja valoisa, ei pelottanut
oikeastaan ollenkaan.



Vajaan seitsemän kilometrin jälkeen koittaa päivänvalo.




 Hauska saari matkan varrella.




Tie on kapea ja mutkainen.





 Norkappiin oli matkalla henkilöautojen lisäksi matkailuautoja, busseja,
 moottoripyöriä ja pyöräilijöitäkin.



 Perillä!



 Matkailukeskus, jossa on näyttelyitä, elokuvateatteri, ravintola, kahvila, baari ja matkamuistomyymälä (ainakin nämä).



 Norjan kuningas Oscar II vieraili täällä 1873.



Takana näkyvä niemenkärki Knivskjellodden on hieman pohjoisempana kuin Nordkapp.



Pohjoinen jäämeri.




Näköalatasanne.





Maapallomonumentti, joka on paikan symboli. 
Tämä on myös "virallinen" kuvauspaikka, jossa ihmiset kuvauttavat itsensä 
 (me myös),  sinne oli välillä oikein tungosta.




Näkymiä toiseen suuntaan.
Paikalle tulleet pyöräilijät laittoivat telttansa pystyyn tänne.



Jäämerta piisaa silmänkantamattomiin....



Valkoinen pilkku meressä on purjevene.



Maailman lapset -monumentti, jonka ovat tehneet seitsemän lasta
 eri puolilta maailmaa.


Äiti ja lapsi -veistos.



Sää oli jälleen mitä mainioin ja hellettä oli Nordkapisssakin.
Matka oli mieleenpainuva, kerran elämässä kokemus
 (tuskinpa tänne tulee toiste lähdettyä).

Tässä linkki, josta pääsee katsomaan mitä Nordkapissa tapahtuu:
Nordkapp




Seuraavana päivänä käänsimme auton keulan takaisin Suomea kohti.
Rajan ylitimme Karigasniemellä.


10 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä matkakertomuksia ja haaveilla reissuun lähtöä. Norjassa tosiaan on noita tunneleita paljon ja pitkiäkin.

    VastaaPoista
  2. Komeat maisemat. Tuollaisissa paikoissa tuntee itsensä aika pieneksi. Nordkapissa en ole käynyt, voisin hyvinkin mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu että tuntee itsensä pieneksi, niin todellakin tuntee. On kuin seisoisi maapallon laidalla...

      Poista
  3. Pääsipä käymään tuollakin näin kuvien välityksellä, kiitos. Mies aina haaveilee matkasta pohjoiseen ja Norjaan. Saas nähdä toteuuko, ollaan kyllä käyty Norjassa, mutta ei tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Maatuska. Ei tarvi kovin kauas rajalta mennä kun tietää jo olevansa Norjassa.

      Poista
  4. Pohjois-Norjassa on pala minunkin sydäntäni. Jännää kyllä, just Nordkap on jäänyt käymättä. Ultima-Thule eli Vardön (Vuoreijan) saarella olen kyllä käynyt muutamaankin kertaan. Tunnelit on kyllä tottumattomalle jänniä ajettavia. Tietoisuus yläpuolella vellovan vesimassan määrästä kuumottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelit on aina vähän kysymysmerkki, että mitä tulee vastaan. Vedenalaistunnelit varsinkin jänskättää. Pitääpä googlettaa tuo Vardön saari.

      Poista
  5. Tuo Nordkappin seutu on kyllä ihanan karua. Olemme perheen kanssa siellä joskus liikkuneet juurikin matkailuautolla ja kulkeneet tuonkin tunnelin läpi. Itseäni hirvittää hieman tunnelit, mutta nuo vuoren sisään rakennetut eivät ole ihan niin hurjia kuin vedenalaiset. Mietin usein sitä kuinka tunneleita hoidetaan, kunnes joku vinkkasi, että niihin saatetaan käyttää ROV sukellusrobotteja, mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, varsinkin pitkät tunnelit ovat jotenkin pelottavia, takaisin ei pääse kääntymään. Luin jostain, että tuo Skarvbergin tunneli korvattaisiin lähiakoina uudella tunnelilla? Minullakin tullut mieleen, että mitenkähän tunnelien kunto tarkistetaan

      Poista