Kuusi kuvaa kesästä

Sain Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa -blogista haasteen, jossa ohjeena oli valita kuusi kesäistä kuvaa.
"Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on tottakai täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Siispä, suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai vaikka vain kauniista valokuvista on haasteenne tehty."

Mukava oli selata menneen kesän kuvia ja päädyin sitten valitsemaan seuraavat kuvat:

Kesä on jo lähellä toukokuun lopussa.

Omenapuun runsas kukinta kesäkuun alussa oli yllätys.

 Syreeni kukkii ja lunta sataa, kesäkuun 17. päivä.

Luonnonkukkia juhannuksen aikaan: kurjenpolvia ja muutama niittyleinikki.

Juhannukseen kuuluu myös veden liplatusta.

Lopuksi vähän väriä: palava rakkaus. Nämä kukkivat kivasti viime kesänä.

Mikäli joku haluaa jatkaa kesän muistelua kuvien merkeissä, niin tästä voi napata haasteen itselleen.

Risutötterö

Syksyllä kaadettiin pihalta koivu ja otin sitten siitä oksat talteen siltä varalta, että jos sais jotain niistä tehdyksi. Joskus olen nähnyt risuista tehtyjä tötteröitä tai miksi niitä sanottaneenkaan. Ajattelinpa sitten kokeilla sellaisen tekoa. Nyt alkuviikosta oli sen verran lämmintä, että tarkeni taas ulkona askarrella.

"Istutus"astiaksi otin ämpärin johon laitoin kesäkukilla ollutta multaa. Keskelle tökkäsin isoimman oksan ja sitten vieri viereen muita oksia.

Kun oksia oli mielestäni tarpeeksi, sidoin ohuella rautalangalla nipun yhteen.

Sitten kiedoin rautalangalla tötteröksi.

Ja päätin vielä lisätä risuja.

Lopuksi kiedoin rautalangalla tötteröksi ja lisäsin led-valot.
Ledit oli käteva pujottaa rautalankojen alle.

Valoa pimeyteen

 

Mikä kasvi?

Tietääkö kukaan, mikähän mahtaa olla alla oleva kasvi?

Ostin sen vuosi sitten erään kaupan kukkaosastolta poistomyynnistä. Kasvissa ei ollut mitään tuotelappua, josta olisi voinut päätellä jotain. Eikä myyjäkään osannut sanoa, mikä tämä on.

"Varsi" mennä suikertaa vaakatasossa, josta lähtee pitkähkön varren päässä olevat lehdet. Varret ovat punapilkulliset ja hieman karvaiset. Lehdet muistuttavat begonian lehtiä. Lehdet ovat päältäpäin tummanvihreät ja alta tummanpunaiset, keskelle muodostuu jonkinlainen kiehkura.

Valon määrä saa kasvin näyttämään erilaiselta. Auringonvalossa lehtien punainen väri korostuu, ja kasvi näyttää ihan punalehtiseltä.

 

Normaalissa valossa kasvi on enimmäkseen vihreälehtinen. Minulla kasvi ei ole kukkinut. Mahtaaneeko kukkia, mikä sitten lieneekään. Minusta kasvi on hauska, kun se näyttää erilaiselta valon vaihtelun mukaan.

Siivekkäät ystävämme

Viikolla laitoin linnuille talipalloja ja siemenautomaatin. Heti olivat siivekkäät ystävämme katsastamassa tarjontaa. Tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia lennähteli nokkimassa tiuhaan tahtiin.

Pikkuvarpusia; kahta eri nokkimistyyliä

Talitiaisella myös oma tyyli

Pihlajassa kävi ruokailemassa oudon näköisiä lintuja.

Ensin luulin näitä tilhiksi, mutta nyt lähempää katsottuna eivät taida tilhejä ollakaan?

 

Lokakuun alkupuolella sain kuvattua hömötiaisen. Olin jo pitemmän aikaa kuullut jotain tii-tiin tapaista ääntelyä ja ihmettelin, kelle ääni mahtaa kuulua. Asia selvisi kun eräänä päivänä hömötiaiset lennähtelivät syömässä jalopähkämön siemeniä äännellen tii-tiitä.

Jalopähkämön siemenet maistuvat

 

Ilmeisesti perennojen siemenet ovat lintujen ravintoa. Kelpaakohan kaikkien perennojen siemenet?

Nauhuksella on muhkeat siementangot. Näissä riittäisi syötävää.

Tänä aamuna olikin sitten jo lunta maassa, noin 10 cm. Fasaanit ilmestyivät aamulla ruokaa etsimään. Rouva fasaani kävi nokkimassa pihlajan marjoja.

Kun tarkasti katsoo, saattaa juuri ja juuri havaita marjan nokassa

Talvivalkosipulin istutusta

Olen istuttanut valkosipulin kynnet yleensä lokakuun puolivälissä. Tämän viikon pakkaset saivat kuitenkin aikaan sen, että maa oli pinnalta jo kohmeessa. Mutta kun pinnan sai rikki, niin syvemmältä löytyi sulaa maata.

Kuudesta valkosipulista irrottelin ensin kynnet erilleen. Kynsiä kertyi viitisenkymmentä kappaletta. Tästä valkosipulista en tiedä, että mikä on kannaltaan. Luulen kuitenkin, että kyseessä on Aleksanda, joka on hyvin yleinen kanta.

Istutustapani on, että tökkään etusormella kolon maahan ja työnnän sitten kynnen multaan. Menee silloin vajaan 10 cm:n syvyyteen. Lopuksi peittelen mullalla.

Täällä valkosipulin kynnet nyt sitten köllöttävät. Jospa sieltä keväällä jotain nousisi.

Kasvimaalla sinnittelee vielä lehtikaali

ja purjot, joita en ehtinyt ennen pakkasia nostaa. Purjo kyllä sietää pientä pakkasta, mutta onkohan vajaan 10 asteen pakkaset jo liikaa?

Pitää nostaa ja katsoa miltä näyttävät. Sittenpä satokausi onkin tältä syksyltä ohi. Hyvä niin, saa puutarhailija vähän levähtää niin jaksaa uudella innolla keväällä taas kylvää ja istuttaa.

Voihan tyrni

Meillä on kolme tyrnipensasta, siis kaksi tyttötyrniä ja yksi poikatyrni. Ovat olleet jo muutaman vuoden. Viime syksynä niihin tuli jonkin verran marjoja, mutta linnut kerkesivät ensin apajille. Tänä syksynä tuli toiseen tyttöpensaaseen jo ihan mukavasti satoa. Ja suojasin ajoissa verkoilla.

 

Mutta  marjojen keräämistä vetkuttelin liian pitkään ja se kostautui, sillä marjat tahtoi purskahdella rikki poimittaessa. Ja sitä voi todellakin sanoa poimimiseksi; marjat pitää ottaa yksi kerrallaan ja nykäistä irti oksasta, ei lähde ihan riipaisemalla. Ja piikkejäkin pensaassa on; kädet on naarmuilla poimintaurakan jälkeen. Tietääkö kukaan, voisikohan piikit poistaa pensaasta? Onko poistamisesta jotain haittaa kasville?

Superterveellisiä ovat nämä pohjolan pikku "appelsiinit".  Mutta kerääminen saisi olla helpompaa ja maku miellyttävämpi.

Parin tunnin keräämisen jälkeen saalis oli tämä. Pari litraa marjoja. Ja sitten kysymys, mitähän näistä voisi tehdä?

Kahden päivän saalis 2 x tämä määrä

Seikkailtuani tyrnin nettimaailmassa  tulin siihen tulokseen, että soseutan nämä tehosekoittimessa. Tuli kuitenkin mehua eikä sosetta. Siivilöin mehun sitten erikseen ja pakastin sen jääpalapusseissa. Ja mäskistä leivoin sitten sämpylöitä.

Tämä kesä/syksy onkin ollut jännä siinä mielessä, että satoa on tullut uusista lajeista (omena, aronia, tyrni) ihan säilöttäväksi asti ja on pitänyt miettiä niiden säilöntäkeinoja.

Kasvihuoneen tyhjennystä ja muuta keräilyä

Tällä viikolla tyhjensin kasvihuoneen lähes kokonaan.

Vielä oli jonkin verran kerättävää.

Keräsin pois kypsät ja vähänkin värittyneet tomaatit ja paprikat, sekä mansikat.  Jätin raa'an vihreät huoneeseen, saavat siellä nyt pärjäillä itsekseen. Enää ei ole tarkoitus lämmittää. Muutamina öinä olen laittanut lämmitystä, kun on ollut pakkasta luvassa. Lämmittimenä olen käyttänyt pientä lämpöpuhallinta, jonka olen ajastanut kellokytkimellä.

Paprikoita: Californian Wonder ja paprikan siemenistä kasvatetut.

Kirsikkatomaatit: vas. Sweet Baby ja oik. Black Cherry.

Luumutomaatti Olivade ja kirsikkatomaatti Ildi (kelt.). Sekä amppelimansikoita.

 Suosikkini on Black Cherry, makeita ovat myös Sweet Baby ja Ildi.

Viikolla keräsin myös marja-aronioita. Meillä on yksi pensas ja nyt tuli ihan mukavasti satoa. Marjat ovat kyllä maultaan karvaita, niitä ei oikein sellaisenaan syö.

 

Tein marjoista omenoiden kans sosetta ja ensimmäisen kerran kokeilin myös marjojen kuivausta.  Kuivaaminen onnistui ihan hyvin, vaikka aikaa siinä meni.

 Superfoodia; sisältää paljon mm. vitamiineja ja flavonoideja.

Ennen pakkasia keräsin myös keijunmekon siemeniä.

Keijunmekon siemenkota löytyy hameen alta.

Hauskannäköisiä pallukoita :)

Siemenet ovat pallukan sisällä, josta ne voi rapistella irti kuivatuksen jälkeen.