Pikkuisia piikkikukkia

Kaksi vuotta sitten helmikuussa kylvin kaktuksen siemeniä ja viime keväänä koulin itäneet taimet (juttu täällä). Nyt oli sitten aika siirtää jokainen pikkukaktus omaan "yksiöönsä". Olen kerännyt erilaisia pikkuruukkuja operaatiota varten.

Yllättävän hyvin ovat menestyneet tähän asti.

Hankin myös kaktuksille tarkoitettua multaa.

Laitoin toiseen käteen vanhan mokkahanskan, jolla tartuin kaktuksiin ja toisella kädellä lapoin multaa. Ja omia "yksiöitä" alkoi kertyä.

Urakka on valmis. Ruukut eivät riittäneet, joten jouduin keksimään ruukun korvikkeita lopuille taimille. Multa riitti juuri ja juuri.

Piikkikukka-armeija

Äkkiseltään katsottuna tässä näyttäs ulkonäön perusteella olevan muutamaa erilaista lajia. Näitä piikkisiä kaktuksia kutsutaan aavikkokaktuksiksi.

Viikkokatsaus

Ensimmäiset taimivauvat ovat putkahtaneet mullasta päivänvaloon.
Orvokit itivät yllättävän nopeasti, reilussa viikossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilen orvokin esikasvatusta.

Sarviorvokki 'Admiration', tällä on "orvokinsiniset" kukat

Hentoisia keijunmekon alkuja. Siemenet ovat itsekerättyjä viime kesän keijunmekoista. Itäminen on hidasta (samaan aikaan kylvetty kuin orvokit).

Eräästä L-kaupasta löysin tällaisen krookus- istutuspakkauksen. Mukana on multakin. Laitetaan 10 päiväksi viileään juurtumaan ja sitten otetaan lämpöön ja päivänvaloon. Nyt sitten odotetaan kukintaa.

Krookuksia keväänkaipuuseen

Lintukantakin on elpynyt sitten pihabongauksen. Tinttejä on parhaimmillaan ollut parikymmentä.

Keltasirkkuja on ilmestynyt muutama yksilö, käyvät nokkimassa lintulaudoilta tippuneita jyviä.

Punatulkkuja on näyttäytynyt pitkin talvea muutama kappale, nyt herran seurassa on  myös vähemmän korea rouva.

Kaunis pari

Jyväsyötin on saanut hauskan lippalakin. Kauranjyvät eivät tahdo oikein maistua, kun on auringonkukansiemeniä tarjolla.  Mutta välillä aina joku käy etsimässä parempaa syötävää jyvien joukosta ja jyvät saavat kyytiä. Mutta onpahan sitten keltasirkuille, fasaaneille ja pupuille maassa syötävää.  Tosin vain yksi fasaaniherra on käväissyt silloin tällöin.

Orava on myös löytänyt lintulaudan antimet. Hän on vikkelä liikkeissään.

 Syöminen sujuu vauhdikkaasti, auringonkukan kuoret vain lentelevät maahan.

Tällaisia uutisia tällä kertaa. Niin, ja kylvinhän minä viikolla kelloköynnöstä, purjoa ja vihanneskrassia.

Sinnittelijöitä

Sisällä talossa on talvea viettänyt muutama viimekesäinen kukkija. Surkeaan kuntoon ovat menneet, mutta vielä näyttäisivät hengissä olevan.

Kuvissa vasemmalla on nykytilanne ja oikealla viime kesän kukintaa.


Karjalanneidosta kuihtuivat kaikki versot, mutta nyt on alkanut pukkaamaan uutta vihreää. Kesällä kukki ihan mukavasti, vaikka kukinta venähtikin syyskesään (kasvatin pistokkaista). Olisi kiva, jos tämä voimistuisi ja kukkisi ensi kesänäkin.

Ehkäpä tämä pelakuu kukkii vielä ensi kesänäkin. Tykkään tästä vähän erikoisemmasta väristä.

Tämän pelakuun kasvatin pistokkaasta viime kesänä ja ehti tehdä kaksi kukkaa syksyllä.  Nyt on kuitenkin vielä virkeänä, joten jospa ensi kesänä saisi nauttia koko kesän kukinnasta. Tällä on tummanpunaiset kukat. Juurella näyttäs olevan vielä hengissä hopeaputoustakin.

Valkoinen pelakuu ei viime kesänä paljoa kasvanut, mutta teki kuitenkin muutaman kukan.

Verenpisara on yksi lemppareistani, koska se jaksaa kukkia talon pohjoispuolellakin. Surkeassa kunnossa on  nyt, mutta ilmeisesti kuitenkin hengissä, koska uutta vaaleanvihreääkin näkyy. Näitä on kaksi amppelia ja toivon kovasti, että selviävät. Tässä on minusta ihanat palleromaiset kukat.

(Purppura?)vaula on viimekesäinen aleostos. Oli aika ränsistynyt ostovaiheessa, elpyi sitten lannoitekastelulla muttei kerinnyt enää kunnolla kukkia. Syksyllä istutin siitä pistokkaita ihan kokeilumielessä ja olen iloisesti yllättynyt, että ovat vielä hengissä. Emokasvi on talvetushuoneessa, hengissä sekin. Vaulaa minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut, joten mielenkiinnolla odotan, mitä näistä ensi kesänä tulee.

Onneksi valon määrä lisääntyy koko ajan. Sinnitelkää kasvisissit vielä jonkin aikaa.

Joskus olen miettinyt, että onko kaikenlaisten kasvien talvettamisyrityksissä mitään järkeä?  Keväällä sais uusia ja virkeitä kasveja, eikä tarvis elvyttää talven kuihduttamia reppanoita. Olen myös ajatellut, että jos pitäytys vain pelakuiden ja verenpisaroiden talvetuksessa. Mutta homma tahtoo paisua tässä talvetushommassa niinkuin kylvöhommissakin :D

Huomenna on ystävänpäivä.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille viimekesäisten silkkikukkien kera!

 

Kevätostoksia

Orastavan kevään kunniaksi teki mieli ostaa jotain keväistä. Kaupassa käydessäni huomasin siellä soilikkeja, 3 kpl oli jäljellä. Oitis yksi siirtyi koriini. Soilikki on yksi lemppareistani huonekasvien joukossa. Minulla on ollut näitä ennenkin, mutta jostain syystä ne eivät ole viihtyneet vaan ovat lopulta kuihtuneet pois.

Soilikki, Streptocarpus

Soilikkeja on saatavana valkoisen, punaisen ja sinisen eri sävyissä.

Kukka on torvimainen.

Kuva ei tee oikeutta kukkien oikealle värille.

Netistä hoito-ohjeita etsiessäni ilmeni, että soilikki viihtyisi kesällä ulkonakin.

 Täytyykin paneutua tämän hoitoon huolella, jotta iloa riittäisi mahdollisimman pitkään.

Myös multaa olen ostanut, sekä taimikasvatukseen että kukille. Aikaisemmin olen käyttänyt Kekkilän taimimultaa, mutta nyt päädyin kokeilemaan Biolanin taimimultaa, johon on lisätty kasvua edistäviä hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Mykorritsa on sienijuuri, jossa kasvin juuri ja sieni muodostavat symbioosin.

Biolanin uutuusmulta sisältää mykorritsaa ja hyötymikrobeja. 

Mullasta sanotaan, että:
Itämisvaiheessa Gliocladium-hyötymikrobit mm. edistävät taimettumista ja juurten kasvua, sekä antavat taimille paremman vastustuskyvyn.
Mykorritsojen avulla taimet saavat mullasta helpommin vettä ja ravinteita. Mykorritsa myös suojaa kasvin juurta taudinaiheuttajilta.

Onkin mielenkiintoista seurata, voivatko taimet tämän mullan ansiosta paremmin kuin aikaisemmin.

Siemenvarastokin on taas hiukan karttunut. 

Tomaatinsiemeniä hankin netin kautta. Nämä onkin ihan uppo-outoja minulle, ja sen takia ostinkin että pääsee kokeilemaan jotain erilaista. Ensimmäinen vasemmalla on villitomaatti, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan. Tosi jännää kokeilla varsinkin tätä.

Kukkasten siemeniä taas ihan normikaupasta.

Niinkuin täällä yhdessä blogissa hauskasti sanottiinkin; alkaa vähitellen kevättämään :)

Vain yksi tiainen!

Eilisessä pihabongauksessa bongasin vain yhden talitiaisen. Olen pari kertaa aiemmin osallistunut ja tulos on ollut huomattavasti enemmän. Oiskohan kellon ajalla ollut merkitystä hiljaiseloon, tarkkailin iltapäivällä 14.30 -15.30.

Vain hän kävi noutamassa auringonkukansiemeniä ja lensi sireenipensaan suojiin syömään.

 
Vähän kyllä aattelinkin, ettei taida paljon bongattavaa olla, sillä  paukkupakkasten jälkeen lintuja ei ole juuri näkynyt ainakaan meidän ruokintapaikalla. Oiskohan pakkaset koituneet siivekkäiden kohtaloksi tai mahdollisesti löytynyt parempi ravintola? Ei edes harakoita näkynyt. Fasaanit ovat myös kadonneet, vain yksi kana on parina päivänä näyttäytynyt.

15.1.2016

 Pakkasten aikaan kolme punatulkkua kävi ruokailemassa, mutta nyt ei näkynyt niitäkään. Hiljaiseloa on siis viime aikoina lintulaudalla ollut. Jospa siivekkäitä vielä jostain ilmaantuisi, olisi mukavaa seurata mitä eri lajeja ruokintapaikalla vierailee.