Amiraalit saapuivat

Eilen bongasin runsaasti amiraaleja, aikaisemmin en ole tänä kesänä nähnytkään.

Amiraaliperhoset näyttivät tykästyneen tsinnioihin.

Leveällä kukalla onkin hyvä levähtää ja ruokailla.

Myöskin kimalaiset tykkäävät tsinnioista.

Yksi amiraaliperhonen lennähti kaiteelle kuvattavaksi.

 

Tätä ihmettelin, kun eräälle amiraalille näytti maistuvan ruusun kuihtunut kukka/kiulukan alku.

Paras vetonaula amiraalien mielestä näyttäs kuitenkin olevan mintut.

Kuvassa neljä perhosta, yksi ei mahtunut kuvaan.

Näitä oli kiva kuvata, aika siinä vierähti huomaamatta.

Keskipäivänkukkia ja perhosia

Keskipäivänkukat puhkesivat tänään loistoonsa, kun aurinko paistoi täydeltä terältä.

 Muutaman vuoden tauon jälkeen kasvatin jälleen näitä keskipäivänkukkia.

 Siemenet kylvin huhtikuussa. Taimet olivat surkeita roikaleita, kun koulin ne.

Mutta ulos päästyään vahvistuivat ja lopullisen istutuksen jälkeen heräsivät eloon.

Kukkimisen alkaminen meni elokuulle.  Ihanaa, kun kuitenkin ehtivät kukkia.

Kukat kasvavat parvekelaatikoissa eteläkuistilla. 

Väreissä löytyy monia erilaisia sävyjä.

Keskipäivänkukka on kiitollinen kukkija.  Lempparini ♥

Lämmin sää houkutteli myös perhoset esiin.

Amiraaliperhonen  punatähkällä.

Ohdakeperhonen punatähkällä.

Nokkosperhonen lenteli myös, mutta en saanut kuvaa. Neitoperhosia ei näkynyt.

Myös erilaisia pörriäisiä lenteli paljon.

Olipa ihanan kesäinen päivä, lämmintä 22 astetta. 

Uusia lintuvieraita

Tänään mieheni huomasi pihalla nokkimassa oudonnäköisen linnun.

  Ihmettelimme mikä voisi olla.

 Sain kameralla ikuistettua muutaman kuvan tunnistamista varten.

 Lintukirjaa selailemalla selvisi, että kyseessä on pähkinähakki.

Eipä olla ennen tavattu tätä siivekästä.


Muutama päivä sitten pihalle lennähti parvi pikkulintuja, outoja tyyppejä hekin.

Selailin lintukirjaa ja tutkailin nettiä...

Lopulta tulin siihen tulokseen, että oliskohan keltahemppoja ???

Luontoportin mukaan keltahemppo muistuttaa vihervarpusta ja sen tunnistan. Ensin ajattelin olevankin vihervarpusia.

JK. Uuden tutkinnan myötä kallistun siihen, että ovat kuitenkin vihervarpusia.

Syyskesällä on yleensä lennellyt neitoperhosia, mutta nyt en ole tavannut yhtään.  Yhden amiraaliperhosen bongasin daalian kukassa.

  Vasen siipi näyttää olevan vahingoittunut.

Siilejäkään ei ole näkynyt. Ruokaa on ollut tarjolla jonkin aikaa, mutta ei vaan ole tullut ruokailijoita.
Muina syksyinä tähän aikaan on ollut muutamia piikkipalloja liikenteessä. Olikohan kuuma ja kuiva kesä heille turmioksi?

Perhosia ilmassa

Viikon aurinkoisina päivinä lenteli vielä perhosia. Tuli ihan kesäinen olo.
Koska lapinnauhukset eivät enää kuki, perhoset näyttivät nyt tykkäävän samettikukista.

Tässä upea amiraaliperhonen.

 Kaksi amiraalia lenteli yhtäaikaa, mutta en saanut samaan kuvaan.

On värikäs ja kaunis päiväperhonen.

 Milloinkahan olen viimeksi nähnyt näitä?  En edes tunnistanut, netistä piti tarkistaa.

 Yhden suruvaipan näin myös. Osuva nimi tummalle perhoselle.

 Toinen siipi on rikkinäinen. Vaikuttaakohan se jotenkin perhosen elämään?

Sitten näin vielä tällaisen perhosen. Mikähän hän mahtaa olla? Oli huomattavasti pienempi kuin suruvaippa ja amiraali.

Nätti on hänkin.

Neitoperhosia lenteli myös, mutta nyt keskityin kuvaamaan näitä muita.

Nauhusbaari

Perhosia, kimalaisia ja muita pikku surraajia on piisannut lapinnauhuksessa. Olen ottanut lähemmäs sata kuvaa ja suurin osa on mennyt roskakoriin. Perhosia ja pörisijöitä on hankala kuvata, kun liikkuvat lähes koko ajan. Sain kuitenkin muutamia kunnollisiakin.

Ihastuttava neitoperhonen

Käänsin kuvan vaakatasoon, jotta näkee neitokaisen tässäkin asennossa.

Lapinnauhus tuntuu olevan erityisessä suosiossa. Taitaa olla meidän pihan paras perhoskasvi.

Nokkosperhonen

Ja muita baarivieraita.

Vielä tuli kauniita päiviä

Onpa ollut ihanaa kun aurinko on taas hellinyt. Ihan kesävaatteilla on tarennut ulkonakin puuhastella. Kaikenlaisia pörriäisiä ja perhosia on lennellyt ja vieraillut kukkasissa. Tänään näin tämän kesän ensimmäisen neitoperhosen. Onneksi oli kamera lähistöllä ja pääsin ikuistamaan tämän kaunokaisen. Nokkosperhosia lenteli myös, samoin jokin vaalea perhonen (sitruunaperhonen kenties?).

Koreat on värit tällä perhosella.

 Neitoperhonen käväisi pelakuun kukassa...

 ...mutta hän tuntui tykkäävän samettikukista.

Sinisievikeistä taas kuvaa, olen aivan ihastunut näihin "sinislmiin" joita avautuu uusia päivittäin. Roikkuu myös kivasti parvekelaatikosta.

Oliskohan kukkakärpänen tämä tässä?

Amppelikukat ovat vasta nyt parhaassa kukassaan. Elokuun lämpimät säät antoivat vauhtia kukintaan.

Karjalanneito, jonka kasvatin pistokkaista keväällä. Senkin takia kukinta myöhässä.

Alennusmyynnistä ostin kesällä reppanan siniviuhkan. Istutin isompaan amppeliin, kanankakkaa lannoitteeksi ja näyttää tykänneen toimenpiteistä.

Amppeliverenpisara on kukkinut vasta parisen viikkoa. Tämä on viimekesältä ja talvetettu. Talven jälkeen oli surkeasssa kunnossa ja elpyminen vei melkein koko kesän. Myös kirvat vaivasivat alkukesästä.

 

Alushameiset verenpisaran kukat ovat kauniita, myös nuppu on söpö pallo.

Pistokkaasta kasvatettu verenpisara aloittelee kukintaa.

Tänä keväänä en itse kylvänyt keijunmekkoja ollenkaan ja talvetettu ei herännyt henkiin. Onneksi sain kuitenkin mekon taimia ja nyt olis kukkia tulossa vielä runsaasti.

Keväällä kylvetyt tuoksuherneet itivät huonosti ja kituivat alkukesän kylmyydessä. Nyt nekin ovat päässeet kukkaan asti. Ohikulkiessa vieno tuoksu kantautuu nenään :)

Vielä näyttäs lämmin sää jatkuvan. Nauttikaamme näistä kesäisistä syyspäivistä!

Sinisarja ja outo surraaja

Helmikuussa 2014 istutin sinisarjan juurakon ja silloin näytti tältä.

Kesän 2014 aikana juuret täytti purkin ja istutin isompaan astiaan.

Sinisarja vietti talven varastossa ja kesällä upotin sen purkkeineen päivineen kukkapenkkiin. Vähän niinkuin unohdin koko kasvin ja elokuun alussa muistin, että tällainenkin kasvi on olemassa ja menin sitä lähemmin tarkastelemaan. Ilokseni huomasin kukkavanoja olevan tulossa :)  Toin sitten enemmän aurinkoiseen paikkaan ja nyt ovat kukat auenneet.

Tähän on itsestään kasvanut myös orvokki; sopii tuohon oikein hyvin.

Tämä kukinta oli kyllä mukava yllätys. Tällaiset asiat ovat pieniä ilonaiheita puutarhailijan elämässä. Istutusvaiheessa luin jostain, että kukintaan voi mennä parikin vuotta. Minusta tässä on ihanan siniset kukat. Jotenkin sinisen sävyiset kukat kiehtovat minua, sinisessä löytyy paljon eri sävyjä ja vivahteita.

Tällainen outo surraaja ilmestyi yhtenä päivänä kukkasia tutkimaan. En muista, että olisin aiemmin nähnyt tällaista. Minun hyönteistuntemus on kyllä huonoissa kantimissa, tunnistan lähinnä kimalaiset ja perhoset.

Kaverilla oli pitkä "kärsä" jonka hän työnsi kukan nieluun.

Hän oli kooltaan aika kookas, sanoisinko pikkurillin kokoinen.

Tässä nyt näkee siivet jotenkin. Siivet kyllä vispasi koko ajan.

 Hän imi mettä lennosta. En huomannut, että olisi laskeutunut kukille.

Välillä hän käväisi muissakin kukissa, mutta ne eivät kelvanneet vaan palasi aina verbenoihin.

 

Että mikähän mahtaa tämä kaveri olla??