Risusydämiä

Meiltä kaadettiin iso rauduskoivu syksyllä ja otin talteen kaikki oksat risutöitä varten. Minusta on mukavaa väännellä oksia ja kokeilla mitä niistä saa aikaiseksi.

 Nyt olen kokeillut tehdä erimallisia sydämiä.

Hännällisen rusettisydämen pohjana on kuivakukkakimpun pajukehikko, johon kiedoin koivunrisuja sikin sokin. Kiinnitin risut muutamasta kohtaa rautalangalla.

Lopuksi lisäsin rusetin. 

Toisen hännällisen sydämen tein risuista punomalla.

Otin reilun kourallisen risuja, jotka sidoin yhteen rautalangalla ja jaoin sitten kahtia ja kiersin rautalangalla ensin toisen puoliskon...

ja sitten toisen. Lisäsin vielä häntään risuja.

Lopuksi  liitin samalla systeemillä tehdyn pienen sydämen keskelle.

Sitten vuorossa kippurahäntäinen sydän.

 Aluksi samalla tyylillä kuin edellinen, lopuksi kiersin myös hännän rautalangalla.

Häntään pujotin jäykän rautalangan, jotta sain taivutettua hännän kippuralle.

Ja sitten vielä "perus"sydän, jonka pohjana käytin pajusta tekemääni sydänkehikkoa. Siitä piti aikoinaan tulla pajusydän, mutta nyt kieputin siihen sitten risuja.

Kiinnitin myös risut rautalangalla muutamista kohdin.

Tästä aikaansaannoksestani pidän eniten.

Suurimman osan töistä pystyin vielä tekemään ulkona.

Tässä hommassa kuluu aika mukavasti ja tehdessä syntyy uusia ideoita.

 Seuraavaksi aion kokeilla erilaisia kransseja.

Joki

Joki on minulle rakas elementti ja tuntuu iän karttuessa käyvän yhä tärkeämmäksi. Lapsuudenkotini on joen varrella ja siihen liittyy paljon muistoja. Seuraavana muisteloita kuvien kera.

Joki on päässyt jääpeitostaan vapun aikaan.

Ihan pieni ollessani jäät lähtivät rytinällä ja jäiden menoa seurattiin rannalla.

 Toisinaan jäiden mukana kellui jos minkälaista tavaraa.

Nykyään jäät sulavat paikalleen, vesi saattaa nousta ja joki levetä joksikin aikaa.

Kevättöitä. Telkän pönttö koivussa.

Tuomensilmut aukeamassa.

 Kukkiva tuomi joenvarrella: lempinäkyni ♥.

Kesällä käydessäni askeleet vie joka kerta joen rantaan.

 Vedellä on rauhoittava vaikutus. 

Lapsena opettelin uimarenkaan kanssa joessa uimaan, vaikka ranta ei ole kummoinen; savinen ja äkkisyvä. 

Juhannuskokko on poltettu aina joen rannalla.

Kun asuin vielä kotona, meillä oli lehmiä, jotka laidunsivat jokirantoja ja joesta saivat käydä juomassa. Lehmiä ei ole ollut enää pitkään aikaan ja joen rantaan on muodostunut uutta kasvillisuutta, kuten nämä keltakurjenmiekat.

Rantavedessä kasvaa ulpukoita ja olen nähnyt lumpeitakin.

Juhannussoutelu kuuluu kesään. 

Tyttäreni olivat ahkeria onkimaan lapsina.

Syksyinen näkymä.

Aamu joella syyskuussa.

Talvinen näkymä.

Lapsena jäällä luisteltiin ja hiihdettiin. Joenrantaan on laskua, joten oli hyvä laskea mäkeä suksilla ja tyhjillä apulantasäkeillä (ei ollut liukureita :)

Kevättalvi. Uusi kevät koittaa pian....

Kaiken kaikkiaan jokeen liittyy hyviä muistoja, ja ikäviltä sattumuksilta on vältytty.

Lopuksi Riki Sorsan "Joki".

Mikä on sinulle rakas paikka? Onko se kenties puutarhassasi, Suomessa jossain vai ihan ulkomailla...
Kenties innostut tekemään postauksenkin asian tiimoilta :)

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Sain tämän haasteen Rikkaruohoelämää -blogista, kiitos paljon Between! Haaste on lähtöisin  Maatiaiskanasen elämää -blogista.  Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta kuluneelta vuodelta.

Tässä minun muistoni:

Ensimmäisenä tulee mieleen viikkoja jatkuneet noin +30 asteen  kesähelteet. Taivaalta ei tullut myöskään vettä, kuivuus alkoi jo keväällä.  Tämä oli tomaateille ja paprikoille mieluinen kesä, tosin vettä joutui kantamaan uutterasti kasvariin. Ei ollut ötököitä eikä homeita. Lähes kaikki tomaatit kypsyivät kasvarissa.

'Orange Fizz'

Toiseksi;  tämä oli myös pelakuiden kesä.

 Kaikki pelakuut kukkivat runsaasti ja pitkään.  

Tässä osa kukkivista pelakuista.

Kolmanneksi; onnistuin saamaan jättiunikon siemeniä, jotka kylvin 2016. Kaksi vuotta meni ensimmäiseen kukkimiseen.  Mielenkiinnolla odotin kukkien aukeamista, eikä tullut pettymystä, hehkuvan oransseja kukkia paljastui nupuista.

Papaver pseudo-orientale, 30.6.2018

Neljänneksi tulee mieleen, että tämä ei ollut omppukesä (tätä ei nyt sitten voi sanoa hyväksi muistoksi).  Pihlajat eivät oikeastaan kukkineet juuri lainkaan ainakaan näillä seuduilla. Ja pihlajanmarjojen puutteessa pihlajanmarjakoit valtasivat omenat. Yhden omenapiirakan sain tehtyä suuresta määrästä omppuja, kun kaikki huonot kohdat poistin.

Koristeomenapuun omenat olivat hiukan puhtaampia kuin normikokoiset, mutta eipä näitäkään voinut käyttää.

Viidenneksi jäi mieleen pitkä ja lämmin syksy sekä upea ruska.

Verhoangervo

Haastan seuraavaksi nämä kolme blogia:

Kukkia ja koukeroita
Lopotin Toimelan pihaunelmia
Selätön puutarhuri


Haasteen säännöt: 

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

• Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.