Siilit liikkeellä

Olen ruokkinut siilejä elokuun puolivälistä alkaen ja olen nähnyt kahden siilin menevän ruokintakoppiin. Toinen on mahdollisesti kotiutettu siili, josta kirjoitin huhtikuussa. Ruokana olen antanut kuivaa kissanruokaa veteen liotettuna, lisäksi loraus rypsiöljyä ja toisinaan vielä murskattua maapähkinää. Näkyy maistuvan, sillä kuppi on aamulla tyhjä. Tosin en tiedä, käykö joku/jotkut muutkin aterialla. Kissalle ainakin maistuisi. Siksi onkin rakennettu kuvassa oleva mökki, johon menee kaksi käytävää. Kissat ja harakat eivät kuulemma mielellään mene tällaiseen pimeään onkaloon, tiedä sitten..... Mutta on siilejäkin käynyt, on kuvia todisteena ja mökissä kiitoksena siilinkakkaa. Siilin pitäisi painaa syksyllä n. 900 g näillä korkeuksilla, jotta jaksaa horrostaa talven yli.

Siili on hankala kuvattava: liikkuu vikkelästi, mielellään pensaiden yms. alla ja vielä hämärässä.
Yhtenä iltana vein ruuan hieman tavallista aikaisemmin ja asetuin asemiin ja siilit tulivatkin ennenkuin oli liian hämärää kuvien ottamiseen. Seuraavatkohan siilit josssain pusikossa milloin ruoka tuodaan, sillä ne tulevat yleensä n. 10-15 minuuttia sen jälkeen.

Tulossa ollaan....

Ruoka on jo lähellä

Kummastakohan käytävästä menis?

Jos tästä toisesta kumminkin

Älä syö kaikkea, minäkin olen jo tulossa

Siilit on kyllä kivoja kavereita. Arkoja ja hiljaisia pusikoissa kulkijoita, joita ei välttämättä näe ellei varta vasten ala seuraamaan niiden touhuja. Symppiksiä :)

Omppua pukkaa

Otto on pukannut omppuja oikein urakalla. Aamulla olen maasta poiminut puoli ämpäriä ja illalla toiset puoli ämpäriä. On rouskutettu sellaisenaan, annettu muille, tehty sosetta, piirakkaa ja omenapaistosta. Kiitos Otto!  Otto on ollut meillä reippaat 10 vuotta ja nyt on ensimmäinen kunnon sato.

Otto on oikealta nimeltään Oton omena ja on syysomena.

Oton omena on kellanvihreä, jossa on punaisia viiruja. Hyvänmakuinen.

Erstaan oksat notkuvat pienistä ompuista. Voi olla, että tänä syksynä jää nämä omput syömättä, kun on isompaakin tarjolla. Erstaa näkyy olevan ns. paratiisiomenapuu, kun asiaa netistä tarkemmin tutkin.

Erstaan omppujen halkaisija on 2-3 cm.

Pikkuinen Pirja tuotti tusinan verran omppuja. Hyvä suoritus, kun sen vasta viime keväänä (2013) istutin. Omput syötiin jo elokuussa.

Pirja on punaposkinen maukas kesäomena.

Jokunen vuosi sitten aloin kokeeksi kasvattamaan omppupuita siemenistä. Otin kotimaisista omenoista siemeniä ja laitoin ne multaan ja ulos talveksi. Keväällä itivät yllättävän hyvin. Taimet ovat nyt sitten eri ompuista ja eipä tullut nimiä laitettua muistiin, niin että nyt sitten en tiedä mistä ovat lähtöisin. Ja kun ovat siemenistä kasvatettuja (ovat saaneet uusia perintötekijöitä pölytyksen kautta), nämä eivät  tee aivan emopuun kaltaisia omppuja.

 Istutin viikolla kaksi kasvattamaani omppupuun alkua maahan.

Taimet ovat ainakin 3 v. vanhoja. 

Jos nämä joskus tuottavat omppuja, saapa nähdä millaisia ne ovat.

Tämä näyttäs jotenkin erilaiselta kuin ylläoleva, saapa nähdä mitä tästä tulee.

Tässä kaksi tainta ois vielä vailla istutuspaikkaa.

Olen istuttanut omppupuun taimia myös lapsuudenkotiini. Mielenkiintoista seurata mitä näistä kehittyy.

Kesä tuli takaisin

Eilen ja toissapäivänä oli lämmintä reipas 20 astetta ja tänäänkin mittari näyttää melkein +18.  Ei uskois kun kohta ollaan syyskuun puolivälissä. Mukava on ollut puuhastella ulkosalla ja nauttia vielä auringon lämmöstä.

Kasvihuoneessakin on lämmön myötä taas tapahtunut edistystä. Kirsikkatomaatti Ildi on alkanut kypsyttää keltaisia hedelmiään vauhdilla. Näitä on sitten paljon tertussa, kuin viinirypäleitä. Melkein ovat yhtä pieniäkin ja melkein yhtä makeitakin.

Kirsikkatomaatti Black Cherry on myös suosikkini. Tässä on hedelmät aika harvassa, mutta makeita nekin ovat.

Karhunvadelma yllätti tänä kesänä ensimmäisen kerran muutamalla marjallaan. Sain muutama vuosi sitten juurenpätkiä ja olen sen niistä kasvattanut. Tietämäni mukaan tämän pitäisi olla ns. siperialainen karhunvadelma.

 

Siperialainen karhunvadelma löysi tiensä Suomeen 1980-luvulla. Löytymiseen liittyi jokin mukava juttu. Se meni muistaakseni jotenkin näin: suomalainen oli junassa Siperiassa, juna pysähtyi jostakin syystä pöpelikköön ja suomalainen löysi ulkonaollessaan maukkaita karhunvatukoita ja otti mukaansa muutaman vesan ja toi ne suomeen. Kempeleen puutarhaoppilaitos ja Oulun yliopisto  tietääkseni sitten alkoivat lisäämään tätä karhunvadelmaa yhteistyönä.

Vattu näyttää kasvavan pituutta huimasti ja piikikäskin tuntuu olevan, tarttuu aina hihasta kiinni kun liian läheltä kulkee. Tälle pitäisi nyt keksiä tukitoimenpiteitä.

Keskipäivänkukat ovat innostuneet uudestaan kukkimaan. Leikkasin jokin aika sitten kaikki siemenkodan alut pois ja koska kesäkukkien lannoitusaine loppui, nakkasin laatikoihin jotain puutarhan yleislannosta. Näyttivät tykkäävän näistä toimenpiteistä.

Nimi keskipäivänkukka juontanee nimensä siitä, että kukka näyttää kukkivan melkeinpä vain keskipäivällä: valoa pitää olla riittävästi.

Värejä on jos minkälaisia.

Syksyn värejä.

Vielä kukkii

Onnenapila.

Tällä voi olla joku muukin nimi, mutta minä olen sen tämän nimisenä saanut. Jos joku tietää jonkin muun kutsumanimen, niin ois kiva saada se tietoon. Tämä on ilmeisesti ns. vanhan ajan kasvi ja voi olla huonekasvinakin. Minulla tämä on ollut kesällä ulkona. Onnenapila tarvitsee tietyn määrän valoa, ennenkuin aukaisee kukkansa.

Tämä on minun lemppari.

Verbenat (kutsutaan myös rautayrtiksi).

Tämä punainen vietti viime talven varastossa.

Kuvaan lennähti myös uupunut kimalainen.

 

Härmesalvia.

Keväällä siemenestä kylvetyt härmesalviat ovat kukkineet jonkin aikaa.

Näissä on jännä tuoksu, jotenkin yrttimäinen.

Amppelipetunia.

Nämä kylvin myös siemenistä keväällä. Roikuloita ovat, vaikka olen kaksi kertaa leikannut alas.

Näista ei tullut suosikkeja.

Tässä on kyllä jotenkin kauniit värit.

Sinitähtönen.

Nämä ovat jaksaneet kukkia ja kestäneet sadettakin aika hyvin.

Omakylvöksiä.

Pelargonia.

Tämän ostin kesällä puutarhalta, en voinut vastustaa hempeän vaaleanpunaista kiusausta. Ensimmäiset kukat olivat huomattavasti suuremmat, mutta nyt on enemmän pienempiä.

Oikea väri ei välity kameran kautta.

Tuoksupelargonia.

Lehdet tuoksuvat, eivät kukat.

Hansaruusu.

Hansaruusut jaksavat kukkia aina vaan. Näissä on hyvä tuoksu.

Ja yksi voikukka. Pikku aurinko.