keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Riesatatar

Tattaren oikea nimi on suomentatar. Sanotaan myös syystattareksi, koska saa syksyllä punertavan värin.



Kermanvalkoinen kukinto on ihan kaunis.



Toisesta tattaresta päätin viime syksynä päästä eroon, koska oli vallannut liikaa elintilaa itselleen.  Ei muuta kuin varret poikki ja lapiohommiin.



Homma osoittautuikin aika kinkkiseksi, juurakko oli valtava ja paksu kuin mikä.

Tässä palanen juurakosta.

Pieni kaivinkone olisi ollut paikallaan. Hyppimistä lapion päällä, vääntämistä ja kaivamista. Pikkuhiljaa sain tulosta aikaseksi.

Kottikärryt täyttyi monta kertaa.

Aina vain löytyi lisää juurakonosia.



Yritin tarkaan kerätä juurenpätkät pois, ettei tatar alkaisi uudestaan kasvamaan. Vaan kuinkas kävikään. Jo keväällä pilkisteli uusia alkuja samalle paikalle kylvämieni unikoiden seassa. Lähes päivittäin olen nyppinyt pikkutattaria pois.

Sitkeä kasvi, nimesinkin riesatattareksi.



Kumpikohan voittaa taistelun, suomentatar vai Gitta?

Toinen suomentatarpehko alkoi aikoinaan kasvamaan itsestään. Nurmikosta pilkisti ensin pari vartta ja kesä kesältä kasvi on laajennut ja on nyt tämän kokoinen.

Ilmeisesti mullassa olleesta juurenpätkästä lähtenyt kasvamaan.

Tatar on nurmikon keskellä, joten ruohonleikkurilla voi kurittaa ja hallita laajenemista. Saa vielä jatkaa eloaan. On hyvä näkösuoja ja kauniskin.










14 kommenttia:

  1. Noiden liiaksi leviävien ja vahvojen valtaajien poistoon on hyvä apuväline keskiraskas raivo. Olen itse hävittänyt invaasiokasveja erittäin sujuvasti vaikkapa aviollisen riitatilanteen jälkeen. Oli helppoa hommaa! Mutta ilman raivoa se on pirullista puurtamista.

    Gitta - Tatar: 1-0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Varmaankin raivostunut olotila antaa lisää puhtia. Kiitos kannustuksesta Tita, en kyllä helpolla anna periksi kovan urakan jälkeen.

      Poista
  2. Jättitatarin juurakko on vielä valtavampi ja ulottuu laajalle alueelle. Kammottavia norsunjalkoja väänsin mullasta lapiolla, rautakangella ja raivolla. Ei sitä käsivoimin kaivamalla millään kokonaan ylös saakaan. Eilen viimeksi kiskoin maasta versovia taimia. Sitä on tullut tehtyä jo useampi vuosi säännöllisesti pitkin kesää. Ehkä niiltä joskus vielä loppuu voima, eivätkä enää verso. Kunpa joku olisi aikoinaan valmistanut minua tatarin ongelmallisuudesta. Olisi jäänyt istuttamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että oikein jättitatarkin on olemassa, on sulla ollut kova urakka!
      En minäkään tattaren ongelmallisuudesta tiennyt silloin, kun tuon ekan hommasin. Olin tyytyväinen, kun oli isokokoinen ja peittävä paljaalla tontilla :D

      Poista
  3. Minullakin samaa kasvustoa, mutta toistaiseksi paikka on sellainen, ettei paljoa haittaa. Ainoa vaiva on se, kun alkaa kasvaessaan laota reunoilta pitkin pituuttaan ja sitten on tiellä.
    Mutta kyllä sinä sen sitkeydessä vielä päihität;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon samaa kuin Between, että tattarelta jossain vaiheessa loppuu versomishalut, kun aina nypitään yritykset pois.

      Poista
  4. Ohoh, onpa hurja kasvuvoima!
    Onnea mittelöön! :)

    VastaaPoista
  5. Voimia hommaan! Meillä oli jotakin tatarta, en ole varma mitä, isossa penkissä likakaivojen ympärillä. Se oli aivan toivotn. Onneksi tuli putkiremppa ja kaivettiin samalla koko penkki todellakin kaivinkoneella pois. Siinä meni tatar jonnekin muiden roskien mukana. Missähän lie kasvaa nyt, tuskin kuoli, jos johonkin maankaatopaikalle päätyi. Ainakin meidän lähimetsään tatar on levinnyt, kun joku on sinne kärrännyt puutarhajätteitään. Viheliäisiä, vaikka joskus tosiaan näkösuojana paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäkin aamuna postinhakureissulla huomasin uusia tulokkaita penkissä, pitää lähteä antamaan niille kyytiä. Jos juurenpätkä saa maakosketuksen, niin kyllä lähtee kasvamaan. Oispa toivotuilla kasveillakin yhtä suuri kasvuhalu.

      Poista
  6. Oho, onpa sitkeä kasvi. Kannattaa istuttaa harkiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On SITKEÄ. Jep, kannattaa ajatella mihin laittaa.

      Poista
  7. Minä en näistä kasveista ole kuullutkaan. Hyvä tietää, että on oltava tarkka minne sen laittaa. Meillä on puutarhapalvelu etsinnässä, mutta nyt kun meidän takapihaa on tarkoitus laittaa kuntoon. Kovasti on ideoita, ei sitä taitoa toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muita sitkeästi leviäviä kasveja on humala ja vuohenkello, meillä on molempia ja vuohenkellon pikkutaimia alkaa olla kaikissa kukkapenkeissä.

      Poista