sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Hienohelma

Tämän hienohelman ostin joulun aikaan kun kävin joulukukkaostoksilla.  Talven aikana varisteli "neulasia" ja muutama oksa kuivui kokonaan pois. Hieman huolestuin, että näkeekö kevättä. Mutta kun valo alkoi lisääntyä, myös kasvi piristyi.



Ruukku on käynyt pieneksi, joten on aika päästä isompan ruukkuun ja saada uutta multaa evääksi. Juuret olivat täyttäneet ruukun kokonaan. En saanut ruukkua muuten pois kuin rikkomalla sen.



Juurilla on kokoa. Kasvi varastoi vettä juurimukuloihin, joten ei haittaa, vaikka kastelu joskus unohtuisikin.



Tämäkin pääsi altakasteluruukkuun. Sitten vien hänet itäisen ikkunan ääreen ettei aurinko porota liikaa.



Tässä odottelee isompaa ruukkua lehtikaktuksen taimi, joka tarttui jostain ohimennessä käteeni viime vuonna.

Jännä nähdä millainen hänestä isona tulee.

Liekkö kellään muulla samanlaista vikaa hyppysissä, että niihin tahtoo tarttua pistokkaita ja siemeniä milloin mistäkin??

4 kommenttia:

  1. No olipas hennolla kasvilla melkoiset juuret! Juu, kyllähän kasveja monesti tekee mieli napsia...

    VastaaPoista
  2. Hei Gitta, tervetuloa lukijaksi Parasta puutarhasta -blogiini, sitä kautta löysin tänne sinun blogiisi! Samanlaista taipumusta on täälläkin! Olettehan kuulleet vanhan sanonnan, että kasvien pistokkaat pitää nimenomaan varastaa, silloin ne kuulemma kasvavat hyvin :) Tällä aina perustelen "napsaisujani". Nappasin mm. kauan aikaa sitten pistokkaan rautatieasemamme odotustilassa kasvaneesta komeasta kissuksesta. Nyt on koko asema suljettu, mutta kissus jatkaa elämäänsä meillä ja monilla läheisilläni. Minusta se on oikein mukava muisto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että kissuksen elämänkaari on laajentunut :) Vois sanoa että tällaisilla "pöllityillä" taimilla on oma tunnearvonsa, voi muistella että mistä se peräisin.

      Poista