torstai 15. lokakuuta 2015

Torsti on kadonnut!

Tiistai-iltana menin hakemaan Torstia ulkoaitauksesta yöksi sisälle. Kummastus oli suuri, kun Torstia ei löytynytkään mökistään. Pengoin heinä-lehtikasaa ihmeissäni. Lopulta nostin sisustuksen kokonaan pois ja pengoin sen uudelleen. Mutta Torstia ei löytynyt. Tutkin aitauksenkin tarkasti ettei vaan jossain piilossa nököttänyt, mutta ei. Uskottava se oli, Torsti oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Pohdin myös sitä, että josko jokin petoeläin olisi ollut asialla, mutta ehkei kuitenkaan, siilillä on hyvä suojavarustus. Aitaus on 50 cm korkea ja sileästä levystä, tuntui vähän kummalta sekin, että olisi päässyt kiipeämään sen yli. Mutta asiaa netistä tutkittuani, tulin siihen tulokseen, että näin todennäköisesti on tapahtunut. Siili voi nimittäin kiivetä n. 50 cm korkeasta yli. Ja Torstihan harjoitteli jo pakoa pesuhuoneessa, jyrsi nimittäin reikiä pahvilaatikkoon. Tomera poika ja hyvinkin voimissaan.

Aika korkeasta siili pääsee yli, jos Torsti tästä karkasi.

Eilen pihalla puuhaillessani pidin silmäni auki, josko Torstia näkyisi jossain, mutta eipä silmään osunut ja eihän siili yleensä päiväsaikaan liikukaan. Meillä on vielä pihalla siileille tarkoitettu ruokintamökki ja tänä aamuna kun tarkistin sen, niin siellä oli käyty syömässä. Tosin ei tiedä onko asialla ollut Torsti vai joku muu. No, jospa Torsti vielä löytyisi ja jos ei, niin toivottavasti selviää talven yli.

Ulkona ollessani istutin amppelimansikat kasvimaahan siinä toivossa, jotta selviävät tässä talven yli. Rivissä on parvekelaatikosta kippaamani kuukausimansikat.


Vasemmalla ylhäällä lehtikaalet, vihreä ja violetti, eivät olleeet moksiskaan pakkasista. Takimmaisena ruskettuneet ilmasipulin varret.
Kasvimaalla ei tänä kesänä muuta kasvanutkaan kuin ilmasipuli, lehtikaalet ja muutama valkosipuli. Keväällä luulin, ettei yhtään valkosipulia nousisi, mutta onneksi muutamia nousi ja nyt sitten laitoin kynnet maahan (etualalla).

Haravoin myös terijoen salavan lehtiä ja levittelin ne kasvimaalle matojen ruoaksi.
Terijoen salavasta tulee mahdottomasti lehtiä.



Ennen pakkasia keräsin silkkikukkia sisälle, jotta kukinnasta voisi nauttia vähän pitempään. Myöhästyneen kylvön takia silkkikukat olivat juuri parhaassa kukassaan.

Kesän muistoja

12 kommenttia:

  1. Voi Torsti, minkä teit.. Toivottavasti pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä....., kukapa nyt tahtoisi olla vangittuna. Talvikoti oli jo tiedossa.

      Poista
  2. Jospa Torsti löysi talvipesän. Tosin nyt on hieman lämpimämpää, jospa ruokaakin vielä löytyisi luonnnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on taas lämpimämpää, jatkuisi nyt tällaisena.

      Poista
  3. Voi Torsti pieni, toivotaan että se vaan halusi asua omassa kolossaan ja siksi karkasi. Se varmaan tietää että massaa pitää lisätä jos se aikoo selvitä talven yli, ja käy tosiaan syömässä teidän ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, painoa pitäisi Torstin saada kerättyä. Hieman huolestuttaa, miten käy.....

      Poista
  4. Voi! Toivotaan Torstille kaikkea hyvää. Aikamoisia kiipeilijöitä on näköjään siilitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään uskonut että siili pääsee noinkin korkealta yli, mutta nytpä senkin tietää.

      Poista
  5. Voi toivottavasti Torsti pärjää. Ehkä se koki, että on voimissaan ja siksi lähti menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon sydämestäni, että Torsti pärjäisi. Mutta pahoin pelkään, että talvi voi koitua kohtaloksi, jos ei saa painoa nostettua.

      Poista
  6. Luontoa ei oikein voi hallita. Torsti tekee mitä Torstin täytyy. Ehkä se palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, luontokappaleilla on omat vaistot, joiden varassa toimivat ja varmaan Torstikin yrittää ahmia evästä talven varalle ja sen vuoksi ei vielä ole ruvennut horrostamaan. Ruoka on vaan vähissä nyt luonnossa.

      Poista