Ritarinkannukset kukkivat parhaillaan sinisen eri sävyissä. Tykkään ritarinkannuksista, ovat jotenkin niin uljaan näköisiä kun kohoavat ylväinä korkeuksiin. Miinuspuolena pitää sitten mainita, että kannukset tarvitsevat hyvän tukemisen, jotta pysyvät pystyssä tuulessa ja sateessa. Onneksi laitoin jo keväällä pajukeppejä ristiin rastiin ritarinkannuspenkkiä ja väliin kiedoin naruja tueksi. Tänä kesänä onkin sitten koeteltu kestävyyttä, mutta vielä kannukset ovat pystyssä. Toinen harmillinen juttu on härmä, jota tahtoo joka kesä ilmestyä. Nytkin on jonkin verran, mutta ei vielä haitaksi asti. Mitenkähän härmää saisi torjuttua?
Tässä sitten sinistä eri sävyissä:
Tässä sitten sinistä eri sävyissä:
Vaaleansininen
Sininen valkealla silmällä
Sininen mustalla silmällä
Tummansininen
Violettiin vivahtava
Tänä aamuna pihalla oli nokkimassa joukko oudonnäköisiä lintuja.
Tutkailtiin lintukirjaa ja googlattiin, ja tultiin siihen tulokseen, että saattas olla kottarainen? Mutta eikös nokan pitäisi olla keltainen?
Enpä muista milloin olisin nähnyt kottaraisen. Ollessani vielä lapsi, muistan niitä pesineen pihan pöntöissä.
Onpas ihanan sinisiä ritarinkannuksia. Se on todella kaunis kukka. Mukavaa sunnuntai-iltaa!
VastaaPoistaSininen on kaunista, yksi minun lempiväreistä. Hyvää viikonalkua!
PoistaOi mikä ihana sinisyys! :)
VastaaPoistaMuutamat ovatkin oikein sinisen sinisiä.
PoistaRitarinkannuksesi ovat upeita! Olen huomannut, että jalostetumpiin yksilöihin tuppaa tulemaan härmää joka vuosi. Minulla on jalostettujen ritarinkannuksien lisäksi jotain vanhan kannan (iso)ritarinkannuksia, ja ne pysyvät aina ihan terveinä lehdistään.
VastaaPoistaKiitos Kesäkukka. Se on totta, että ns. maatiaisperennat ovat terveempiä ja kestävämpiä.
PoistaKomeat kukat. Sininen on oikein ihana kukkaväri. Juuri tuollaisia korkeita sinisiä kukkia uusi perennapenkkini kaipaa.
VastaaPoistaKorkeat kukat ovat kyllä näyttäviä ja pärjäävät rikkaruohoille, mutta tukeminen ei ole minun lempitöitä
PoistaUpeaa! Minäkin tässä niitä odottelen... Totta on, että kottarainen on käynyt jo harvinaiseksi. Ennen niitä oli joka pihassa kujertelemassa.
VastaaPoistaTuosta härmästä...en ole koskaan huomannut sellaista. Mutta minun ritarinkannukseni on risteytynyt jalon ja puolivillin kanssa. Uskon, että sen vuoksi kestävämpiä.
PoistaOn kyllä hienoa, kun ovat härmänkestäviä. "Huolia" vähemmän :)
PoistaHei Gitta. Blogissani on haaste sinulle; käythän katsomassa.
VastaaPoistaKiitos, käynpä kurkkaamassa.
PoistaKyllä ovatkin kauniita kukkasi! Minulla siniset katosivat ja jäljellä on vain vaaleanpunaisia, enkä niitäkään ole vielä kertaakaan onnistunut tukemaan niin hyvin, etteivät olisi menneet nurin. Nyt olen yrittänyt kerätä niiden ympärille kasvamaan tukevavartisia kasveja, jotta saisivat niistäkin vähän tukea.
VastaaPoistaTuo lintu on kottarainen. Sillä ei ole keltaista nokkaa, mustarastaalla on.
Mukavaa viikkoa:)
Niin ja vielä siitä härmästä; kokeile nokkosvettä, luin, että sen pitäisi auttaa härmään.
PoistaKiitos mustakissa. Vaaleanpunaiset kannukset olis kiva lisä sinisten joukkoon, jos vain jostain onnistuis saamaan. Pitääkin muistaa tuo nokkosvesi ensi keväänä. Kottaraisia on nyt ollut joka aamu. Hyvää viikonjatkoa sinullekin :)
PoistaLöysinpäs tännekin kivaan blogiin lukijaksi! Hienoja ritarinkannuksia! Minulla ne saivat tuota härmää jatkuvasti, niin kyllästyin niihin kokonaan. Puolukkavedet yms. systeemit kait voisi auttaa, en tosin itse ole kokeillut. Joku jo totesikin, että taitaa olla enempi näiden pitkälle jalostettujen ongelma. Harmillista, varsinkin valkoinen ritari olisi taas tänä kesänä semmoinen tapaus, joka houkuttaa =)
VastaaPoistaKiitos kurjenkello ja tervetuloa lukijaksi! Että on valkoisiakin kannuksia? Mulle kelpaisivat nekin :) Härmän kun saisi vain kuriin.
Poista