sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Sinistä sunnuntaita

Ritarinkannukset kukkivat parhaillaan sinisen eri sävyissä. Tykkään ritarinkannuksista, ovat jotenkin niin uljaan näköisiä kun kohoavat ylväinä korkeuksiin. Miinuspuolena pitää sitten mainita, että kannukset tarvitsevat hyvän tukemisen, jotta pysyvät pystyssä tuulessa ja sateessa. Onneksi laitoin jo keväällä pajukeppejä ristiin rastiin ritarinkannuspenkkiä ja väliin kiedoin naruja tueksi. Tänä kesänä onkin sitten koeteltu kestävyyttä, mutta vielä kannukset ovat pystyssä. Toinen harmillinen juttu on härmä, jota tahtoo joka kesä ilmestyä. Nytkin on jonkin verran, mutta ei vielä haitaksi asti. Mitenkähän härmää saisi torjuttua?

Tässä sitten sinistä eri sävyissä:


Vaaleansininen 





Sininen valkealla silmällä





Sininen mustalla silmällä






Tummansininen




Violettiin vivahtava 



Tänä aamuna pihalla oli nokkimassa joukko oudonnäköisiä lintuja. 


Tutkailtiin lintukirjaa ja googlattiin, ja tultiin siihen tulokseen, että saattas olla kottarainen?  Mutta eikös nokan pitäisi olla keltainen?


Enpä muista milloin olisin nähnyt kottaraisen. Ollessani vielä lapsi, muistan niitä pesineen pihan pöntöissä.


18 kommenttia:

  1. Onpas ihanan sinisiä ritarinkannuksia. Se on todella kaunis kukka. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen on kaunista, yksi minun lempiväreistä. Hyvää viikonalkua!

      Poista
  2. Ritarinkannuksesi ovat upeita! Olen huomannut, että jalostetumpiin yksilöihin tuppaa tulemaan härmää joka vuosi. Minulla on jalostettujen ritarinkannuksien lisäksi jotain vanhan kannan (iso)ritarinkannuksia, ja ne pysyvät aina ihan terveinä lehdistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kesäkukka. Se on totta, että ns. maatiaisperennat ovat terveempiä ja kestävämpiä.

      Poista
  3. Komeat kukat. Sininen on oikein ihana kukkaväri. Juuri tuollaisia korkeita sinisiä kukkia uusi perennapenkkini kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeat kukat ovat kyllä näyttäviä ja pärjäävät rikkaruohoille, mutta tukeminen ei ole minun lempitöitä

      Poista
  4. Upeaa! Minäkin tässä niitä odottelen... Totta on, että kottarainen on käynyt jo harvinaiseksi. Ennen niitä oli joka pihassa kujertelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta härmästä...en ole koskaan huomannut sellaista. Mutta minun ritarinkannukseni on risteytynyt jalon ja puolivillin kanssa. Uskon, että sen vuoksi kestävämpiä.

      Poista
    2. On kyllä hienoa, kun ovat härmänkestäviä. "Huolia" vähemmän :)

      Poista
  5. Hei Gitta. Blogissani on haaste sinulle; käythän katsomassa.

    VastaaPoista
  6. Kyllä ovatkin kauniita kukkasi! Minulla siniset katosivat ja jäljellä on vain vaaleanpunaisia, enkä niitäkään ole vielä kertaakaan onnistunut tukemaan niin hyvin, etteivät olisi menneet nurin. Nyt olen yrittänyt kerätä niiden ympärille kasvamaan tukevavartisia kasveja, jotta saisivat niistäkin vähän tukea.

    Tuo lintu on kottarainen. Sillä ei ole keltaista nokkaa, mustarastaalla on.

    Mukavaa viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä siitä härmästä; kokeile nokkosvettä, luin, että sen pitäisi auttaa härmään.

      Poista
    2. Kiitos mustakissa. Vaaleanpunaiset kannukset olis kiva lisä sinisten joukkoon, jos vain jostain onnistuis saamaan. Pitääkin muistaa tuo nokkosvesi ensi keväänä. Kottaraisia on nyt ollut joka aamu. Hyvää viikonjatkoa sinullekin :)

      Poista
  7. Löysinpäs tännekin kivaan blogiin lukijaksi! Hienoja ritarinkannuksia! Minulla ne saivat tuota härmää jatkuvasti, niin kyllästyin niihin kokonaan. Puolukkavedet yms. systeemit kait voisi auttaa, en tosin itse ole kokeillut. Joku jo totesikin, että taitaa olla enempi näiden pitkälle jalostettujen ongelma. Harmillista, varsinkin valkoinen ritari olisi taas tänä kesänä semmoinen tapaus, joka houkuttaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kurjenkello ja tervetuloa lukijaksi! Että on valkoisiakin kannuksia? Mulle kelpaisivat nekin :) Härmän kun saisi vain kuriin.

      Poista