sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mikä kasvi?

Tietääkö kukaan, mikähän mahtaa olla alla oleva kasvi?


Ostin sen vuosi sitten erään kaupan kukkaosastolta poistomyynnistä. Kasvissa ei ollut mitään tuotelappua, josta olisi voinut päätellä jotain. Eikä myyjäkään osannut sanoa, mikä tämä on.

"Varsi" mennä suikertaa vaakatasossa, josta lähtee pitkähkön varren päässä olevat lehdet. Varret ovat punapilkulliset ja hieman karvaiset. Lehdet muistuttavat begonian lehtiä. Lehdet ovat päältäpäin tummanvihreät ja alta tummanpunaiset, keskelle muodostuu jonkinlainen kiehkura.


Valon määrä saa kasvin näyttämään erilaiselta. Auringonvalossa lehtien punainen väri korostuu, ja kasvi näyttää ihan punalehtiseltä.



Normaalissa valossa kasvi on enimmäkseen vihreälehtinen. Minulla kasvi ei ole kukkinut. Mahtaaneeko kukkia, mikä sitten lieneekään. Minusta kasvi on hauska, kun se näyttää erilaiselta valon vaihtelun mukaan.


lauantai 25. lokakuuta 2014

Siivekkäät ystävämme

Viikolla laitoin linnuille talipalloja ja siemenautomaatin. Heti olivat siivekkäät ystävämme katsastamassa tarjontaa. Tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia lennähteli nokkimassa tiuhaan tahtiin.

Pikkuvarpusia; kahta eri nokkimistyyliä

Talitiaisella myös oma tyyli

Pihlajassa kävi ruokailemassa oudon näköisiä lintuja.


Ensin luulin näitä tilhiksi, mutta nyt lähempää katsottuna eivät taida tilhejä ollakaan?

 


Lokakuun alkupuolella sain kuvattua hömötiaisen. Olin jo pitemmän aikaa kuullut jotain tii-tiin tapaista ääntelyä ja ihmettelin, kelle ääni mahtaa kuulua. Asia selvisi kun eräänä päivänä hömötiaiset lennähtelivät syömässä jalopähkämön siemeniä äännellen tii-tiitä.

Jalopähkämön siemenet maistuvat
 

Ilmeisesti perennojen siemenet ovat lintujen ravintoa. Kelpaakohan kaikkien perennojen siemenet?
Nauhuksella on muhkeat siementangot. Näissä riittäisi syötävää.

Tänä aamuna olikin sitten jo lunta maassa, noin 10 cm. Fasaanit ilmestyivät aamulla ruokaa etsimään. Rouva fasaani kävi nokkimassa pihlajan marjoja.

Kun tarkasti katsoo, saattaa juuri ja juuri havaita marjan nokassa

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Talvivalkosipulin istutusta

Olen istuttanut valkosipulin kynnet yleensä lokakuun puolivälissä. Tämän viikon pakkaset saivat kuitenkin aikaan sen, että maa oli pinnalta jo kohmeessa. Mutta kun pinnan sai rikki, niin syvemmältä löytyi sulaa maata.


Kuudesta valkosipulista irrottelin ensin kynnet erilleen. Kynsiä kertyi viitisenkymmentä kappaletta. Tästä valkosipulista en tiedä, että mikä on kannaltaan. Luulen kuitenkin, että kyseessä on Aleksanda, joka on hyvin yleinen kanta.


Istutustapani on, että tökkään etusormella kolon maahan ja työnnän sitten kynnen multaan. Menee silloin vajaan 10 cm:n syvyyteen. Lopuksi peittelen mullalla.


Täällä valkosipulin kynnet nyt sitten köllöttävät. Jospa sieltä keväällä jotain nousisi.


Kasvimaalla sinnittelee vielä lehtikaali


ja purjot, joita en ehtinyt ennen pakkasia nostaa. Purjo kyllä sietää pientä pakkasta, mutta onkohan vajaan 10 asteen pakkaset jo liikaa?


Pitää nostaa ja katsoa miltä näyttävät. Sittenpä satokausi onkin tältä syksyltä ohi. Hyvä niin, saa puutarhailija vähän levähtää niin jaksaa uudella innolla keväällä taas kylvää ja istuttaa.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Voihan tyrni

Meillä on kolme tyrnipensasta, siis kaksi tyttötyrniä ja yksi poikatyrni. Ovat olleet jo muutaman vuoden. Viime syksynä niihin tuli jonkin verran marjoja, mutta linnut kerkesivät ensin apajille. Tänä syksynä tuli toiseen tyttöpensaaseen jo ihan mukavasti satoa. Ja suojasin ajoissa verkoilla.

 

Mutta  marjojen keräämistä vetkuttelin liian pitkään ja se kostautui, sillä marjat tahtoi purskahdella rikki poimittaessa. Ja sitä voi todellakin sanoa poimimiseksi; marjat pitää ottaa yksi kerrallaan ja nykäistä irti oksasta, ei lähde ihan riipaisemalla. Ja piikkejäkin pensaassa on; kädet on naarmuilla poimintaurakan jälkeen. Tietääkö kukaan, voisikohan piikit poistaa pensaasta? Onko poistamisesta jotain haittaa kasville?

Superterveellisiä ovat nämä pohjolan pikku "appelsiinit".  Mutta kerääminen saisi olla helpompaa ja maku miellyttävämpi.

Parin tunnin keräämisen jälkeen saalis oli tämä. Pari litraa marjoja. Ja sitten kysymys, mitähän näistä voisi tehdä?

Kahden päivän saalis 2 x tämä määrä
Seikkailtuani tyrnin nettimaailmassa  tulin siihen tulokseen, että soseutan nämä tehosekoittimessa. Tuli kuitenkin mehua eikä sosetta. Siivilöin mehun sitten erikseen ja pakastin sen jääpalapusseissa. Ja mäskistä leivoin sitten sämpylöitä.

Tämä kesä/syksy onkin ollut jännä siinä mielessä, että satoa on tullut uusista lajeista (omena, aronia, tyrni) ihan säilöttäväksi asti ja on pitänyt miettiä niiden säilöntäkeinoja.


lauantai 4. lokakuuta 2014

Kasvihuoneen tyhjennystä ja muuta keräilyä

Tällä viikolla tyhjensin kasvihuoneen lähes kokonaan.
Vielä oli jonkin verran kerättävää.
Keräsin pois kypsät ja vähänkin värittyneet tomaatit ja paprikat, sekä mansikat.  Jätin raa'an vihreät huoneeseen, saavat siellä nyt pärjäillä itsekseen. Enää ei ole tarkoitus lämmittää. Muutamina öinä olen laittanut lämmitystä, kun on ollut pakkasta luvassa. Lämmittimenä olen käyttänyt pientä lämpöpuhallinta, jonka olen ajastanut kellokytkimellä.

Paprikoita: Californian Wonder ja paprikan siemenistä kasvatetut.
Kirsikkatomaatit: vas. Sweet Baby ja oik. Black Cherry.
Luumutomaatti Olivade ja kirsikkatomaatti Ildi (kelt.). Sekä amppelimansikoita.
 Suosikkini on Black Cherry, makeita ovat myös Sweet Baby ja Ildi.


Viikolla keräsin myös marja-aronioita. Meillä on yksi pensas ja nyt tuli ihan mukavasti satoa. Marjat ovat kyllä maultaan karvaita, niitä ei oikein sellaisenaan syö.

 

Tein marjoista omenoiden kans sosetta ja ensimmäisen kerran kokeilin myös marjojen kuivausta.  Kuivaaminen onnistui ihan hyvin, vaikka aikaa siinä meni.

 Superfoodia; sisältää paljon mm. vitamiineja ja flavonoideja.


Ennen pakkasia keräsin myös keijunmekon siemeniä.


Keijunmekon siemenkota löytyy hameen alta.

Hauskannäköisiä pallukoita :)

Siemenet ovat pallukan sisällä, josta ne voi rapistella irti kuivatuksen jälkeen.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Siilit liikkeellä

Olen ruokkinut siilejä elokuun puolivälistä alkaen ja olen nähnyt kahden siilin menevän ruokintakoppiin. Toinen on mahdollisesti kotiutettu siili, josta kirjoitin huhtikuussa. Ruokana olen antanut kuivaa kissanruokaa veteen liotettuna, lisäksi loraus rypsiöljyä ja toisinaan vielä murskattua maapähkinää. Näkyy maistuvan, sillä kuppi on aamulla tyhjä. Tosin en tiedä, käykö joku/jotkut muutkin aterialla. Kissalle ainakin maistuisi. Siksi onkin rakennettu kuvassa oleva mökki, johon menee kaksi käytävää. Kissat ja harakat eivät kuulemma mielellään mene tällaiseen pimeään onkaloon, tiedä sitten..... Mutta on siilejäkin käynyt, on kuvia todisteena ja mökissä kiitoksena siilinkakkaa. Siilin pitäisi painaa syksyllä n. 900 g näillä korkeuksilla, jotta jaksaa horrostaa talven yli.

Siili on hankala kuvattava: liikkuu vikkelästi, mielellään pensaiden yms. alla ja vielä hämärässä.
Yhtenä iltana vein ruuan hieman tavallista aikaisemmin ja asetuin asemiin ja siilit tulivatkin ennenkuin oli liian hämärää kuvien ottamiseen. Seuraavatkohan siilit josssain pusikossa milloin ruoka tuodaan, sillä ne tulevat yleensä n. 10-15 minuuttia sen jälkeen.

Tulossa ollaan....

Ruoka on jo lähellä

Kummastakohan käytävästä menis?

Jos tästä toisesta kumminkin

Älä syö kaikkea, minäkin olen jo tulossa

Siilit on kyllä kivoja kavereita. Arkoja ja hiljaisia pusikoissa kulkijoita, joita ei välttämättä näe ellei varta vasten ala seuraamaan niiden touhuja. Symppiksiä :)


perjantai 19. syyskuuta 2014

Omppua pukkaa

Otto on pukannut omppuja oikein urakalla. Aamulla olen maasta poiminut puoli ämpäriä ja illalla toiset puoli ämpäriä. On rouskutettu sellaisenaan, annettu muille, tehty sosetta, piirakkaa ja omenapaistosta. Kiitos Otto!  Otto on ollut meillä reippaat 10 vuotta ja nyt on ensimmäinen kunnon sato.

Otto on oikealta nimeltään Oton omena ja on syysomena.

Oton omena on kellanvihreä, jossa on punaisia viiruja. Hyvänmakuinen.



Erstaan oksat notkuvat pienistä ompuista. Voi olla, että tänä syksynä jää nämä omput syömättä, kun on isompaakin tarjolla. Erstaa näkyy olevan ns. paratiisiomenapuu, kun asiaa netistä tarkemmin tutkin.

Erstaan omppujen halkaisija on 2-3 cm.

Pikkuinen Pirja tuotti tusinan verran omppuja. Hyvä suoritus, kun sen vasta viime keväänä (2013) istutin. Omput syötiin jo elokuussa.

Pirja on punaposkinen maukas kesäomena.


Jokunen vuosi sitten aloin kokeeksi kasvattamaan omppupuita siemenistä. Otin kotimaisista omenoista siemeniä ja laitoin ne multaan ja ulos talveksi. Keväällä itivät yllättävän hyvin. Taimet ovat nyt sitten eri ompuista ja eipä tullut nimiä laitettua muistiin, niin että nyt sitten en tiedä mistä ovat lähtöisin. Ja kun ovat siemenistä kasvatettuja (ovat saaneet uusia perintötekijöitä pölytyksen kautta), nämä eivät  tee aivan emopuun kaltaisia omppuja.

 Istutin viikolla kaksi kasvattamaani omppupuun alkua maahan.



Taimet ovat ainakin 3 v. vanhoja. 
Jos nämä joskus tuottavat omppuja, saapa nähdä millaisia ne ovat.

Tämä näyttäs jotenkin erilaiselta kuin ylläoleva, saapa nähdä mitä tästä tulee.

Tässä kaksi tainta ois vielä vailla istutuspaikkaa.

Olen istuttanut omppupuun taimia myös lapsuudenkotiini. Mielenkiintoista seurata mitä näistä kehittyy.