Unikkohöperyyttä

Olen täysin hurahtanut unikoiden monivivahteiseen kauneuteen. Viime kesänä kylvin pioniunikot pussista ja syksyllä keräsin siemenet talteen. Keväällä kylvin sitten "omaa tuotantoa". Kun en ollut varma itävyydestä, nakkelin siemeniä reippaasti multaan. Itävyys olikin hyvä ja pikku-unikoita oli hyvin tiheässä ja vieri vieressä. Ensialkuun harvensin ronskisti nykäisemällä tuppaita sieltä täältä. Ja lopuksi harvensin maltillisemmin. Tuloksena oli silti tiheä taimikko, kun en raaskinut hirveän harvaksi nyhtää. Kovien rankkasateiden myötä osa menikin sitten ihan lakoon. Mutta kukkivat onneksi silti. Päivittäin kävin etsimässä erilaisia kukkia ja kuvaamassa. Nyt runsain kukinta alkaa olla ohi, muutamat mattimyöhäiset vielä availee kukkiaan.


Tässäpä pioniunikoiden kuvasatoa.

Lempparini taitaa olla hento liila (4. kuva) tai sitten kerrottu valkoinen (5. kuva), en osaa päättää kumpi.

Riesatatar

Tattaren oikea nimi on suomentatar. Sanotaan myös syystattareksi, koska saa syksyllä punertavan värin.

Kermanvalkoinen kukinto on ihan kaunis.

Toisesta tattaresta päätin viime syksynä päästä eroon, koska oli vallannut liikaa elintilaa itselleen.  Ei muuta kuin varret poikki ja lapiohommiin.

Homma osoittautuikin aika kinkkiseksi, juurakko oli valtava ja paksu kuin mikä.

Tässä palanen juurakosta.

Pieni kaivinkone olisi ollut paikallaan. Hyppimistä lapion päällä, vääntämistä ja kaivamista. Pikkuhiljaa sain tulosta aikaseksi.

Kottikärryt täyttyi monta kertaa.

Aina vain löytyi lisää juurakonosia.

Yritin tarkaan kerätä juurenpätkät pois, ettei tatar alkaisi uudestaan kasvamaan. Vaan kuinkas kävikään. Jo keväällä pilkisteli uusia alkuja samalle paikalle kylvämieni unikoiden seassa. Lähes päivittäin olen nyppinyt pikkutattaria pois.

Sitkeä kasvi, nimesinkin riesatattareksi.

Kumpikohan voittaa taistelun, suomentatar vai Gitta?

Toinen suomentatarpehko alkoi aikoinaan kasvamaan itsestään. Nurmikosta pilkisti ensin pari vartta ja kesä kesältä kasvi on laajennut ja on nyt tämän kokoinen.

Ilmeisesti mullassa olleesta juurenpätkästä lähtenyt kasvamaan.

Tatar on nurmikon keskellä, joten ruohonleikkurilla voi kurittaa ja hallita laajenemista. Saa vielä jatkaa eloaan. On hyvä näkösuoja ja kauniskin.

Ihana varjolilja

Sain tämän varjoliljan sipuleita tädiltäni pari vuotta sitten. Viime kesänä ei vielä kukkinut kunnolla, mutta nyt on mukavasti kukkia.

Minusta on ihanaa saada kasveja tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta.

 Niillä on oma erityinen arvonsa.

Kukka on hauskanmuotoinen.

Taivaalta on tullut vettä välillä rankasti. Varjoliljoilla on onneksi tukeva varsi, joten ovat tanakasti pystyssä. Osa muista kukkasista lojuu pitkin pituuttaan penkeissä :(  Eipä ole tarvinnut kastella.

Martta panee parastaan

Pensasruusu 'Martta' innostui kukkimaan juhannuksen kunniaksi.

Kukkia on runsaasti ja tuoksuvat oikealta ruusulta.

Kimalaiset ja muut surraajat nauttivat kukista.

Ihana ruusu, yksi lemppareistani. Selvisi hyvin viime talven koettelemuksista.

 *********

"Onnellisuus ei löydy tien päästä, se koetaan matkan varrella.

Älä siis pidä itsestään selvyytenä elämäsi jokaista hetkeä.

Huomaat samalla löytäväsi uuden ilon aiheen jokaiselle päivälle.

Äläkä huolehdi huomisesta niin paljon, että unohdat elää tänään."

Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille!

Tomskut säkeissä

Tomaatit kasvoivat hyvin amppelimullassa taimivaiheen loppuajan ja kuluneella viikolla istutin ne lopullisesti. Minulla on tapana kasvattaa tomaatit ja muut kasvihuoneen vihannekset muovisäkeissä, joita kertyy ostettujen multasäkkien myötä.

Tomskut odottaa istutusta

Multana käytän yleensä Biolanin Turvemultaa. Tässä vaiheessa toimii hyvin, vaikkei pienille taimille oikein sopinutkaan. Sekaan ripottelin kanankakkarakeita ja ensimmäistä kertaa kokeilen nyt myös kananmunakuori-rouhetta. Kananmunan kuorista pitäisi irrota kalsiumia, jota tomaatti tarvitsee.

Kananmunan kuoret uusiokäytössä

Istutusurakka on valmis. Yhdessä säkissä on kaksi tainta. Vielä pitää laittaa narut tukemista varten.

Muutamia kukkiakin on

Näyttäs, että taimet ovat aikalailla "ajassa", vaikka keväällä olikin multaongelmia. Eivätkä ole niin hujoppejakaan kuin aiempina keväinä.


Paprikat ovat vielä sisällä. Istutan myös nämä säkkeihin samalla periaatteella kuin tomskut. Ovat viihtyneet hyvin amppelimullassa.

Kurkut ovat kasvihuoneessa odottamassa istutusta. Asustelevat pleksilaatikossa, jonka peitin viileinä päivinä ja öinä harsolla.

Avomaan kurkkuja

Jospa tulevalla viikolla saan nämä loput istutettua. Sitten tarvittaisiin aurinkoa lämmittämään.

Hortensia & gladiolus

Viime syksynä ostin loppualesta hortensian (Hydrangea macrophylla) eurolla.

Syyskuu 2015

Talven hortensia vietti viileässä varstossa ja keväällä herättyään innostui tekemään kukkanuppuja.

Maaliskuu 2016

 Istutin hortensian isompaan ruukkuun ja nyt yksi kukinto on auennut :)

Tähän heräteostokseen olen tyytyväinen

 

Huhtikuussa laitoin maitopurkkeihin esikasvatukseen gladioluksen mukuloita.

  

Kuluneella viikolla istutin sitten gladiolukset (10 kpl) kahteen ruukkuun.

 Joukkoon itsekasvatettuja honteloita samettikukkia.

Gladioluksia (miekkaliljoja) minulla ei ole ollutkaan pitkään aikaan, joten toiveikkaana odotan näiden kukintaa.

Piskuisia luonnonkukkia

Pihamaalla kukkii pienoisia luonnonkukkia, joten kokeilin valokuvausta ruohonjuuritasolla. Osa oli jo ennestään tuttuja, mutta muutaman tarkistin Luontoportin sivuilta.

Metsätähti; suloinen pieni kukkija.

Tuoksuorvokki?

Tiesin tämän joksikin orvokiksi, mutta Luontoportin sivuilla käytyäni tulin siihen tulokseen, että tämä saattaisi olla tuoksuorvokki.  Enpä hoksannut kuvaushetkellä nuuhkaista, mutta tuoksun sanottiin olevan yksi hienoimmista kasvimaailman aromeista.

Maahumalan kukka; tätä on meillä paikoitellen nurmikossa.

Tälle yritin etsiä nimeä, mutta en löytänyt. Kasvi on vajaa 10 cm korkea. Kasvaa meillä nurmikossa.

Tosi pienet vaaleahkot kukat, joissa hiukan violetinsinistä.

Mesimarjan kukka. Meilläpäin tätä kutsutaan myös meskuksi. Ihana pinkki kukka.

Puna-ailakki. Kasvi voi kasvaa aika korkeaksi, mutta kukka on pieni. Minusta ihan nätti.

Kaunista löytyy myös ruohonjuuritasolta. Joskus pitää vain katsoa oikein läheltä, kuten tuota nimeä vaille jäänyttä kasvia.